Syksyistä intoilua

Aina syksyllä haluaisi aloittaa kaikki mahdolliset kurssit ja täyttää iltansa mitä erilaisimmilla harrastuksilla, mutta jouluun mennessä sitten kaikki jo ovat lopahtaneet. Olenkin viime vuosina osallistunut vain lyhyisiin kursseihin, jotka eivät sido niin paljon.
Olen taas kerran siivoillut varastoja ja tehnyt löytöjä, joita en millään raaskisi heittää pois, mutta en keksi mitä niistä tekisin. Jonkinlainen tuunauspaja tai kierrätyspaja voisi olla minun juttuni. Täytyypä katsoa mitä kursseja on tarjolla.
Tyttäreni toteutti kesällä suitsait sukkelaan locker hooking-tekniikalla maton meille synttärilahjaksi ja minusta se on upea. Sellaistakin voisi kokeilla ja tehdä niistä tuotoksista, vaikka kasseja. En kyllä tiedä mihin ihminen tarvii niin paljon kasseja, yhden kun tässä teinkin juuri ihan perinteisellä tekniikalla. Siinä kassissa kyllä on jujuna hex opening-frame, joka on kyllä loistava keksintö ja käy esim. neuletyön kuljetteluun hyvin.

Tässäpä olisi esim. hattuja, joita en millään raaski heittää pois, mutta en ole myöskään vielä keksinyt mitä niillä tekisin?

Sauna

Tässä tuokiokuvia alakerrasta, jota olemme remontoineet viime syksystä lähtien. Urakka on ollut aikamoinen, eikä loppua näy. Vielä pitäisi maalailla ovia, karmeja, putkia yms. Laittaa vähän silikonia, koukkuja, peilejä yms. Järjestellä tavaroita, saada pakastin suoraan, saada kuivausrummun vedet menemään viemäriin yms. Mutta tässä nyt tämänhetken ja vähän vanhempaakin tilannetta. Tuntuu, että ei tämä saunaosasto ole koskaan valmis, eikä kai olekaan ja toisaalta mitä me tekisimmekään jos kaikki olisi jo valmista.

Luonnollista ja lapsellista

Viime viikonloppuna sain pienen innokkaan askartelijan vieraakseni ja jo rupesi syntymään askarteluja. Hän halusi ehdottomasti tehdä kranssin ja niinpä lähdimme rannalta hakemaan materiaalia.

Muutama kieputus pikku pikku pajuista riitti kranssipohjaksi ja lisäkkeeksi keräsimme lepän "käpyjä". Hän halusi ehdottomasti nauhaa kranssiinsa ja keksimmekin tehdä pienestä nauhan palasesta rusetteja tai vaikkapa perhosia, sitomalla viinipullon verkosta katkotusta rautalangasta nauhan suppuun ja kieputtamalla lopusta vähän tuntosarvia. Rautalangan leikkaaminen ja kieputtaminen pyöröpihdeillä onnistui loistavasti 5 vuotiaalta.
Samasta nauhasta syntyi melkein kuin itsestään kaunis kukka, johon tuli myös rautalangasta varsi, joten sen voi työntää vaikka multaan.

Viinipullon verkosta kieputettiin myös sydänkransseja ja toiseen koriste löytyi lahjapaketin koristeesta ja toiseen kierretttiin vain pieniä rautalanganpätkiä.

Pihalta löytyneeseen käpyynkin piti kiertää vähän lankaa, jotta sen saisi ripustettua ja yksinkertainen koriste olikin sitten valmis. Sinivuokot oli tietysti pakko poimia snapsilasiin, kun niitä retkellämme löysimme.

Iso gerbera löysi paikkansa vanhasta kranssipohjasta ja innokas askartelija kieputti siihen nauhaa, jota olin laittanut talteen lautasliinojen ympäriltä Uuden vuoden illalliselta Krakovassa.

Välillä ehdittiin leikkiä sitten legoillakin, kun askartelut sujuivat niin sutjakkaasti. Kaikki askartelumateriaalit löytyivät omista nurkista. Askartelumme jaksoivat innostaa vielä pihaleikkeihinkin, joten keinuun perustettiin luontoaskartelumateriaalien kauppa. Kauppaa tosin oli vähän vaikea hoitaa, kun tuuli vei melkein kaiken materiaalin mennessään.

Kevät saapui eteiseemme

Hiihtoloma on lopuillaan ja olemme taas viikkoa lähempänä kesää. Kevään kunniaksi tuunasin eteisen kranssin kevätlookkiin. Päätin, että kevät alkaa nyt, vaikka tämänpäiväinen lumentulo vähän päätöstäni horjuttaakin. Tämän päätöksen aion kutenkin pitää.

Loma meni tosiaan lomaillessa, enkä saanut paljon mitään aikaiseksi. Valmiiksi tuli salomoninsolmutekniikalla toteutettu huivi, jo mainittu kevätkranssi ja viinikorkkikranssi myös vähän muuttui keväisemmäksi joulun jäljiltä. Huiviin innostuin pujottelemaan puuhelmiä, jotka olivat kotoisin lasten askartelupakkauksesta, joka oli ihan pakko avata, vaikka olin ajatellut antaa sen joskus lahjaksi jollekin lapselle. Samantien sitten pujottelin itselleni helmet ja rannekorun näistä ihanista värikkäistä helmistä. Vähän lapsettaa, mutta ehkä se johtuu ammatinvalinnasta. Kyllä niitä nyt varmaan taas vähän hienostuneemmat ja "aikuisemmat" ihmiset ihmettelevät ja kummastelevat, kun aion kuitenkin käyttääkin niitä.

Muiden hyvien päätösten kanssa on vähän niin ja näin. hiihtolomalla ei laskettu pisteitä, eikä merkitty syömisiä Kiloklubiin. Söinkin sitten kaikkea mitä en ole pitkään aikaan syönytkään ja samalla rikoin lupaukseni aika moninkertaisesti. Söin laskiaispullaa, rahkapiirakkaa, suklaata, muita karkkeja, poppareita (elokuvissa tietty!), söin hampurilaisaterian... joitakin nyt vain mainitakseni. Nyt sitten olisi aika aloittaa alusta taas.

Olen miettinyt, että jos aloittaisin paaston nyt laskiaisena. Saksalaiset ovat lanseerannet Seitsemän vapaata viikkoa- paastoa ja tänäkin vuonna heillä näyttää olevan kampanja menossa. Myös Suomessa jotkut seurakunnat ovat tähän paastoon houkutelleet osallistujia. En löytänyt nyt oikein tänä vuonna minkäänlaista kampanjaa Suomessa.

Karkit ja pullat voisi nyt ainakin olla yksi luopumisen kohde ja samalla tulisi tuo laihtumistavoitekin, ehkä vähän lähemmäs. Haluaisin luopua myös jostakin henkisemmästä jutusta, mutta en millään keksi mikä se olisi. Ehkä tuon aiemman kirjoitteluni perusteella voisin luopua siitä ajatuksesta, että mitähän muut ajattelevat pukeutumisestani ja omatekemistä koruistani yms. Luopuminen voisi olla myös joka päivä jokin eri asia, esim. tänään luovun Salkkareista, huomenna vaikka Facebookista, sitten vaikka meikistä... jne...

Sanotaan, että luovuus vaatii laiskottelua ja oleilua. Huomasin heti tuloksia ja nyt sormet syyhyävät taas tekemiseen. Luin SK:n sunnuntailiitteestä kierrätysmuodista ja kierrätysompelija Roosa Kyyröstä ja innostuin taas kerran aiheesta valtavasti. Tekis niin mieli kokeilla jotakin vastaavaa. Lopullista inspiraatioita odotellessa jutusta löytyi myös paljon hyviä nettisivuja, joilta voi kuolata kierrätysdesignia:

http://www.globehope.com/

http://www.seccoshop.com/

http://www.plan-b.fi/

http://www.hiro.fi/

http://www.ilomieli.com/

http://www.willatar.fi/

http://www.yono.fi/

http://www.melkei.net/

http://www.remake.fi/

Uusi perheenjäsen

Meillä on uusi perheenjäsen. Se on suloinen, pieni, pyöreä ja musta. Se nuohoaa väsymättömästi jokaisen nurkan ja kolon. Se pyörii ja hyörii ja sen touhuja on kiva katsella. Kannustan sitä ja ihailen sen toimia, jopa mieheni juttelee sille hellyyttävästi. Sen lempinimi on Robo.

Hankimme siis eilen Robo-mopin Rauman Hong Kongista. Olen kuullut työkaveriltani suosituksia ko. laitteesta ja nyt vihdoin Raumalla näimme sen. Huonosti tosin meinasi käydä, sillä ensin ostimme vain tyhjän laatikon. Onneksi rupesin heti tutkimaan uutta hankintaamme ja epäilin jotakin puuttuvaksi, kun laatikko sisälsi vain siivousliinoja. Ei kai mikään voima voi pelkkiä liinojakaan liikuttaa.

Siispä käännyimme takaisin ja sain tietysti uuden laatikon, joka sisälsi myös itse Robo-mopin. Nyt moppi siis nuohoaa lattioitamme, tällä hetkellä on menossa makuuhuone. Ainakin ne pölyhiukkaset ovat poissa, jotka liinaan tarttuvat, joten olen ihan tyytyväinen.

Siivoamisesta en varmaankaan vielä kokonaan pääse, mutta ehkä joskus hankimme vielä oikean robotti-imurin. Olisihan se aika kätevää, kun imuri siivoaisi, sillä aikaa kun muut ovat töissä tai koulussa.

Yksin kotona ystävänpäivänä

Mitä tapahtuu, kun keski-ikäinen nainen yhtäkkiä huomaa olevansa yksin kotona.
Nainen siivoaa, vaeltelee ympäri taloa ihmetellen, kävelee pitkän lenkin, polttaa takassa puita, laittaa itselleen ruokaa pakastimesta löytyneistä ikivanhoista valmisruuista, siivoaa taas vähän, keittää välillä kahvia, suunnittelee tekevänsä sitä ja tätä, mutta jämähtää lopulta tietokoneelle kokeilemaan jotakin ihmeellistä slide-showta ja liittää sen puutarhablogiinsa.
Suunnitelmissa oli vielä lähteä päivän toiselle pitkälle lenkille, mutta laiskuus voittaa. Luultavasti loppuilta menee telkkaria tuijotellessa ja suunnitellessa mitä voisi tehdä huomenna, kun vieläkin on yksin kotona.
Voisi tehdä käsitöitä, lukea romaania, siivota työpöytäänsä, pestä pyykkiä, kävellä ja sitten odotella miestä saapuvaksi kotiin.
Eipä siitä mitään "Yksin kotona" leffaa saisi, mutta rauhoittuminen tekee kyllä välillä niin hyvää, ja kaiken kukkuraksi tämän viikonlopun jälkeen saa vielä nauttia hiihtolomasta aivan rauhassa, eikä tarvitse lähteä mihinkään suorittamaan mitään.

Aurinko paistaa

risukasaankin, en voinut olla lisäämättä. Keväällä tosiaankin kaikki tekemättömät työt oikein pomppaavat silmille, kun aurinko valaisee likaisia ikkunoita, pölyisiä nurkkia, lattian naarmuja, huonekalujen nuhruisuutta ja kaikkea sitä mitä lumen alta paljastuu. Muuten aurinko on tervetullut ja nautin siitä kiihkeästi.
Kummallista miten ihminen kehittää itselleen stressin. Huomasin miten eräs lisähomma työssäni sai minut kehittämään itselleni päänsäryn, väsymyksen ja hermostumisen tunteen. Tämä homma on kuitenkin hoidettava, eikä se siitä stressaamisesta parane - päinvastoin.
Helmikuun lupaukseni ovat ainakin painonhallinnan osalta melko hyvin hanskassa ja odottelenkin nyt, että varmaan ihan lähipäivinä olen jo tavoitteessani. Niinpä, vähän olen kärsimätön.