Elämän haavoittuvuus

Tämä syksy on ollut osoitus elämän haavoittuvaisuudesta ja siitä kuinka kaikki loppujen lopuksi on niin pienestä kiinni. Koskaan ei tiedä oletko oikeassa paikassa oikeaan aikaan vai sattumalta aivan väärässä paikassa.

Tyttäremme oli onneksi tavallaan oikeassa paikassa, vaikka Kauhajoella opiskeleekin. Tietysti toivoisin, että kenenkään ei olisi tarvinnut kokea näitä kauhunhetkiä missään, eikä milloinkaan.

Mieheni myös oli tavallaan väärässä paikassa, Venäjällä, kun kaatui moottoripyöränsä kanssa. Mutta toisaalta sitten sai avun lopultakin oman kuntansa terveyskeskuksesta, josta ohjattiin oikeaan hoitoon ja tehtiin oikea diagnoosi.

On ollut tietenkin terveellistä miettiä näitä elämän perusasioita ja todeta, että muulla ei ole merkitystä kuin läheisillä ihmisillä ja omalla perheellä. Sen jälkeen tulevat vasta muut asiat. Yhtäkkiä kuntoutuksessa painonhallinta oli maailman vähiten kiinnostava asia, kun sain tiedon Kauhajoen tapahtumista. Tottakai normaalitilanteessa sekin on tärkeää ja itsestään huolehtiminen on myös toisten ajattelemista, mutta äärimmäiset kokemukset, kyllä päivittävät elämän tärkeysjärjestyksen nopeasti.

Arkeen palaaminen on tietysti parasta lääkettä ja siitä pitää huolen puutarha ja meneillään oleva saunaremontti. Saunaremonttikin sai minut oppimaan taas jotakin uutta, sillä olin luullut, että olemme yhdessä mieheni kanssa valinnet materiaalit yms. kunnes sitten selvisikin, että hänen mielestään, en ole hänen antanut valita mitään. No, tästä on nyt keskusteltu, eikä se kuulemma ihan niinkään ole... Opetus oli tietysti se, että pitäisi ottaa toinen enemmän huomioon, eikä vaan sokeasti viedä eteenpäin omaa mielitekoaan. Tämä pätee niin moneen muuhunkin kuin remonttiin.

Kesä

Nyt juuri elän sitä aikaa, jota niin kovin odotin eli kesää. Lämpöä ja auringonpaistetta ei juurikaan ole ollut, mutta kyllä tämä aina syksyn, talven ja kevään voittaa.
Tekemistä on ollut sopivasti ja laiskotellakin on saanut. Kirjoja olen ahminut-sellaisia kevyitä dekkareita. Kesäteatterissakin on tullut käytyä ja Porin jazzeillakin.
Korukurssi valitettavasti peruuntui, mutta olen kyllä itsekseni vääntänyt koruja vähän joka asuun sopivia.
Tytär innostui hama-helmistä ja niistä tuli oikein tämän kesän villitys kaikenikäisille. Hyvä idea myös syksyllä koululaisten kanssa toteutettavaksi.
Nyt olemme ensi yönä lähdössä Viroon puutarhamatkalle, sieltä sitten taas toivottavasti tulee innostusta ja ideoita puutarhaan.

Kylmää

Aina keväisin käy näin - ensimmäisten lämpimien päivien jälkeen tulee takapakkia ja aina sitä hämmästyy yhtä paljon.

Toisaalta hyvä, että tulee tehtyä muutakin kuin ulkohommia.

Olen viime aikoin innostunut koruista ja tietysti vääntänyt niitä oppilaittenikin kanssa. Olen aika innostuvainen ja ehdin jo ilmoittautua kesäkurssillekin. Täytyy nyt takoa, kun rauta on kuumaa eli niin kauan kuin jaksan olla innostunut tästä aiheesta.

Mosaiikkityöt eivät (ihme kyllä) saaneet minua kovin innostumaan, mutta sitäkin piti kokeilla. Ehkäpä täytyy hieman kehitellä tekniikkaa ja materiaaleja niin voi olla, että sekin vielä nappaa.

Kevät on täällä!

Minulle kevät on ehkä kesän ohella mieluisin vuodenaika. Silloin kaikki on aluillaan, kaikki on vielä mahdollista. Voi ikäänkuin aloittaa aina uudelleen, joka vuosi. Lämpö ja valo ovat luonnon lisäksi minulle tärkeitä asioita. Keväällä voin imeä valoa ja lämpöä, unohtamatta huumaavia tuoksuja. Tämä leskenlehti löytyi muutama viikko sitten koululaisten kevätretkellä ja kuvaa mielestäni hyvin kevään mahdollisuuksia. Kaikki on vielä nupullaan.

Odotusta

Tuntuu, että elämä on yhtä odotusta päivästä toiseen. Tällä hetkellä odotan eniten kesää ja niitä ihania kesäpäiviä. Kesälläkin ehkä odotan niitä ihania kesäpäiviä ja sitten taas syksyllä seuraavaa kesää. Kumpa osaisikin elää hetkessä. Miksi turhaan murehtia tulevia ja miettiä huomista.

Sama juttu myös kuntoilun ja laihdutuksen kanssa, miksi aina odottaa huomista, kun voisi alkaa jo tänään. Nytkin odotan, että Aslak-kuntoutuksen jälkeen aloitan hyvät elämäntavat ja järjettömän kuntoilun jne.

Kuinka paljon olenkaan myös aloittanut uusia harrastuksia ja perehtynyt uusiin asioihin- aina huomenna tai ensi viikolla tai ensi kuussa tai vaikkapa ensi kesänä.

No nyt kyllä odottelen kevättöitä ulkosalla ja sitä ihanaa kesää!

Kirpparilla

Minulla oli tavaraa myynnissä kirpparilla ja sain peräti 64 euroa. En tiedä kannattaako tuo,

mutta ehkä on hiukan parempi mieli ja tavallaan lupa hankkia uutta. Eli ehdin jo ostaa 70 eurolla uusia vaatteita!

Toisaalta parempihan sekin, kuin pois heittäminen. Nyt olis kyllä vielä se iso kassillinen myymättä jääneitä tavaroita.

Lauantaina katselin Kirppistä ja siellä esiteltiin tuunauspaja- tai ompeluseuratoimintaa ja se vaikutti tosi kiinnostavalta. Olisin todella innostunut, vaikka vetämään tuollaista toimintaa. Tuntuisi niin hyvältä tehdä käytetyistä vaatteista jotakin uutta ja käyttökelpoista. Voihan sitä kotona yksinkin tehdä, mutta voi olla, että seura inspiroisi enemmän. http://www.ompeluseurat.com/

Lomailua edelleen

Kävimme jälleen kelkkailemassa ja se tuntuu oikein kunnolla reisissä-hyvää liikuntaa tuokin. Paikallinen laturetkikin on jouduttu perumaan, mutta tilalle voisi kehitellä vaikka kelkkailuretken. Mielikuvitusta pitäisi käyttää enemmän, kun nyt vaikuttaa siltä, että ilmasto on muuttunut.

Enemmän ja enemmän tulee mietittyä tuota ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä. Tänäänkin söimme Etelä-Afrikasta tuotettuja viinirypäleitä! Olen myös ruvennut miettimään mitä tehdä kaikenmaailman pakkauksilla ja muovipusseilla yms. Muistan joskus vannoneeni, etten pese ja kerää vanhoja muovipusseja niin kuin lapsuudenkodissani, mutta nyt olen sitä aloittelemassa ja mietin jo mitä kaikkea niistä voisi tehdä. Kahvipussejakin olen kerännyt ja kaikenlaisia pakkauksia, jos vaikka jotakin niihin joskus pakkaisin. Hyviä vinkkejä askarteluihin löytyy kyllä esim. http://www.kierratyskeskus.fi/askartelu

Ketkupolkkaa

Joskus tuntuu, että ihan turhaan lähdetään hakemaan elämyksiä Lapista tai esim. Thaimaasta, kun pieniä kivoja elämyksiä löytyy ihan läheltäkin. Tietenkin minäkin lähtisin, vaikka mihin jos vain olisi rahaa, ehkä... Mutta nyt täytyy keksiä vaan lähielämyksiä ja olla samalla ekologinenkin kuin huomaamattaan. Hankintoja kyllä mekin sitten teimme tämän lähimatkailun innoittamana- eli ostimme kirpputorilta vanhan potkukelkan http://fi.wikipedia.org/wiki/Potkukelkka

Vintiltämme ei löytynyt kuin yksi aikuistenkokoinen kelkka ja perherauhan vuoksi piti hankkia toinenkin iso kelkka. Eikä tässä vielä kaikki, piti ostaa liukuesteet kenkiin, jotta kelkkailu sujuisi napakammin. Tänä talvena ei tuo kelkkailukaan ole ollut kovin suositeltava laji, koska jäitä ei ole ollut tai ne ovat varsin heikkoja. Nyt lähisaariin asti pitäisi olla kelkkailun kestävä jää. Ei kun potkuttelemaan!

Kauneus on katsojan silmissä

Olen totaalisen kyllästynyt kaikkiin keijuihin, enkeleihin ja kummallisiin suurisilmäisiin hahmoihin, joita kaikki muut tuntuvat niin kovasti ihailevan. Muutenkin tuntuu, että esim. monissa blogeissa kaikki on vaan ihanaa ja hienoa!Löysin sentään blogin, joka tuntui rehelliseltä ja todentuntuiselta- eli kaikki ei aina välttämättä olekaan niin ihanaa, vaan tavallista ja joskus aika keljuakin www.natina.blogspot.com Toisaalta onhan se hienoa kuulla, että ihania kuvia ja ihania tekeleitä on tehnyt, mutta joskus vaan tuntuu ettei jaksa enää sitä suurta ihanuutta ja pikkusievää krääsää. Itse olen mieltynyt enemmänkin kaikkeen karuun kauneuteen? En myös oikein ymmärrä mihin ihmiset laittavat kaikki ihanuutensa ja esim. kortit, joita niin monet väkertävät valtavia määriä? Minulle on aina joulukortitkin ongelma - mitä teen niille kun joulu on ohi- en haluaisi kaikkea säilöäkään, koska nytkin tuntuu, että tavaraa pursuaa jokapaikasta. Vaikeaksi korttien hävittämisen tekee myös halu kierrättää ja uusiokäyttää tavaraa. Onhan niitä vinkkejä mitä voisi askarrella vanhoista korteista, mutta kun niitä tulee joka vuosi uusia ja esim. postikorteista väsättyjä laatikoita yms. ei varmaankaan tarvi niin paljoa-ja mihin ne sitten laittaisi? Olen kyllä katsellut sivuja, joissa on keksitty vaikka mitä postikorteista, mutta ehkä ei sitten kuitenkaan näitäkään ihan niin paljon tarvitse. www.leiviska.net Ainahan voin viedä niitä koululaisten askartelutarvikkeiksi, mutta rajansa kaikella.

Ihmettelen myös askartelua johon käytetään niin paljon kaikkea valmista. Selailin vaan esim Slöjd-Detaljin http://www.slojd-detaljer.com/ luetteloa ja olin ihmeissäni mitä kaikkea voikaan saada valmiina ja siitä sitten ikäänkuin itsetehden askarrella jotakin.

Tiedän kyllä, että olen nyt yltiökriittisellä päällä ja huomenna voikin olla, että tilaan vaikka jonkun aloitapaketin koruista esim.

No, naisellahan on oikeus vaihtaa mielipidettään jne. Silti kaikkein eniten pidän askarteluista, joihin materiaali löytyy luonnosta tai kierrätystavarasta. Luontoaskartelut ovat siitä myös kivoja, että ne voi, vaikka kompostoida tai polttaa, kun ne ovat aikansa eläneitä

Ruusuja helmikuussa

Innostuvaista sorttia, kun olen niin minäkin päätin kokeilla sytykeruusujen tekemistä. Olen niitä nähnyt askartelijoiden blogeissa ja ajattelin, että siinä tuo kierrätysajatuskin toteutuu loistavasti. Poikani taas tietty kommentoi, että voihan sen kennon repiä suoraankin sinne pesään.

Ruusujen tekeminen kyllä oli terapeuttista ja hauskaa, mutta eivät ne ihan niin hyvin onnistuneet kuin kuvittelin. Eli steariini ei tarttunutkaan ruusuihin niin hyvin kuin luulin, eikä se pesä niin loistavasti syttynytkään.

Aina ei kaikki luonaa heti, mutta täytyy jatkaa harjoittelua tälläkin saralla. Ruusuista ystävänpäivää!

Tipaton muttei korkiton tammikuu

Tammikuu tosiaan on ollut tipaton, mutta aikaisempien viinipullojen juomisista on jäänyt kivoja muistoja, jotka nyt vihdoinkin sain koottua kranssiksi. Ajattelin tuon keltaisen värin tuovan vähän iloa ja valoa tähän synkkyyteen. Tänään tosin on aurinkokin nähty.

Kranssin tekovaiheessa poikani kysyi, että miksi olet laittanut tuota sanomalehteä siihen kranssipohjan ympärille. Yritin sitten selittää, että mitään kranssia ei olisi jos sitä sanomalehteä ei olisi, siis se pohja oli pelkkää sanomalehteä. Poika totesi, että nyt on kumottu sekin väite, että tyhjästä ei voi mitään nyhjästä. Olin aika tyytyväinen tuohon oivallukseen, koska kannatan kierrätystä ja kaikenlaista tyhjästä(=roskista) nyhjäisemistä, kuten tämä kranssikin.

Uusi vuosi 2008

Uusi vuosi on alkanut hienosti. Olen saanut uutta intoa ja voimaa- toivottavasti sama vauhti jatkuu. Olen saanut levätä ja tehdä kaikenlaisia kädentöitä. Nyt juuri tuntuu olevan niin paljon ideoita, että katsotaan pysynkö nahoissani. Kokemuksesta voin kyllä sanoa, että kyllä se suurin into siitä laantuu, mutta täytyy nyt yrittää vaan tehdä niin kauan kun intoa riittää.

Tammikuu on muutenkin ihanaa aikaa siksi, että koko ajan ollaan menossa valoa kohti. Siitä tämä intoilu varmaan osaksi johtuukin. Tässä malliksi ensimmäinen ikinä tekemäni "risusydän". Risut muuten tulivat sopivasti sivutuotteena klapintekoreissulla.