Jonkin kauan sitten unohtuneen tunsin liikuttavan minua....

Olen viettänyt syyslomani lähes kokonaan vanhojen aikojen muistoissa. Aloitin reippaasti lomani siivoamalla ullakon. Ullakolta sitten löytyi iso varastolaatikko täynnä valokuvia. Laatikko oli nostettu sinne noin kymmenen vuotta sitten, kun teimme isoa remonttia talossamme. Poikani ihmetteli talostamme löytyviä epämääräisiä kasoja, kun yritin järjestellä kuvia johonkin aika- ja aihejärjestykseen. Loma meni, mutta kasoja löytyy vieläkin. Onneksi suuri osa jo tuli järjestykseen.

Järjestely sinänsä kai sujuisi aika nopeasti, mutta ne kaikki muistot, jotka vyöryvät mieleen vievät mennessään. Miten suloisia ja ihania lapset ovatkaan olleet ja mitä kaikkea he ovatkaan keksineet tehdä. Miten ihmeessä me vanhemmatkin olemme joskus olleet niin nuoria ja siloposkisia.

Tämä muistoihin uppoutuminen tekee kyllä ihmiselle joskus hyvää. Osaa arvostaa nykyhetkeäkin eritavalla ja jotenkin tajuaa elämän jatkuvuuden ja kaiken tarkoituksen.

Hyvää tekee aina myös tavaroiden järjstykseen saaminen. Kummallista, mutta valokuvat, jotka ovat albumissa tuntuvat paljon mieltärauhoittavimmilta kuin kuvat, jotka ovat ullakolla sikin sokin varastolaatikossa.

Minne tie vie?

Elämähän on valintoja ja sattumia. Uskomatonta miten pieni asia voi muuttaa koko elämän suunnan. Luin juuri ajatuksia herättävän kirjan (Ikuinen rakkaus, Ian McEvan), jossa elämän suunta muuttuu sattuman takia. Tietenkin valitessaan jonkun tien lopputulos on vielä epävarmaa, mutta jälkeenpäin voi tajuta kuinka pienestä jokin asia on kiinni. Itse olen taas kerran valinnan edessä ja joudun miettimään miten valintani vaikuttaa moniin asioihin. Vain tulevaisuus voi näyttää miten onnistun.

Tunteita ja tuoksuja

Minulle tuoksut tuovat mieleen tunteita ja tilanteita, jotka jo muuten olisin unohtanut. Tuttu tuoksu herättää vuosienkin takaiset tilanteet ja tunnelmat aivan kuin eläisi hetken uudelleen. Tietenkin se toimii niin negatiivisissa kuin positiivisissakin tunteissa. Silti aina tuoksut tuovat mieleen asioita ja hetkiä, joita ei ehkä muuten olisi muistanutkaan. Olen alkanut käyttää tätä asiaa hyväkseni ja oikein etsin tuoksuja joihin liittyy mukavia muistoja. Nuuskin puutarhan tuoksuja, järven rannan tuoksuja, syksyisen metsän tuoksuja ja saan jotakin jonka luulin jo menettäneeni. Huomaamattani sain tuoksumuiston viime kesästä, kun rupesin säilyttämään yöpöydälläni katajanjuurista punottua koria, jonka sisälle olen kerännyt muistoja Saarenmaalle tehdyltä puutarhamatkalta. Hankin korin ihanasta paikasta, jossa valmistetaan luomusaippuaa. Saippuan lisäksi korissa on samaisesta paikasta ostettua aitoa kaakaovoita paperitötterössä. Haistaessani korin katajaisen tuoksun ja saippuan ja kaakaovoin aromit muistan ihanat puutarhat ja erityisesti tämän talon feng shui-henkisen puutarhan. www.goodkaarma.com

Syyskuuta

Olen vähän hidas bloginkirjoittaja, mutta yllättävä kommentti sai minut taas kirjoittamaan. Olipa kiva kun joku oli löytänyt blogini ja vielä positiivisesti kommentoinutkin. Tällaisia juuri ovat ne arjen pikku ilonpilkahduksest, jotka tuntuvat niin mukavilta. Positiiviset pienet teot tuppaavat lisäämään positiivisuutta ympärilleen. Annetaan hyvän kiertää ja nautitaan pienistä asioista!
Elämästä nauttiminen on muutenkin ollut pinnalla työyhteisössämme - siis kahvipöytäkeskusteluissa. Vanhemmat ( ja viisaammat?) ovat neuvoneet elää kituuttamaan ja säästämään rahaa pahan päivän varalle sekä eläkeikään. Tästäkös olimme sitten hieman eri mieltä. Itse olen viime aikoina ajatellut, että kyllä elämästä pitäisi yrittää nauttia tässä ja nyt, kun kukaan ei tiedä tuleeko niitä eläkepäiviä milloinkaan. Kauheasti en pysty mitään rahallisia satsauksia elämän laatuun tekemään, mutta itseäänkin kyllä pitäisi aina välillä muistaa.

Kiitos lämmittää

Kyllä tuntuu mukavalta saada kiitosta. Pitäisi itsekin aina muistaa tuo kiitoksen voima. En tarkoita, että jatkuvasti pitäisi kiitellä, mutta silloin tälloin se kyllä tuo hyvän mielen. Oli tietenkin pieni juttu pestä ekaluokkalaisen kurainen paita ennen koulukuvausta ja silittää se kuivaksi, mutta olipa silti kiva saada kiitostakin. Sähköposti on muutenkin loistava tapa saada nopeasti viesti perille - niin hyvässä kuin pahassakin.

Oikeaa sadetta

Tänään on satanut rankasti ja tummat pilvet peittävät edelleenkin taivaan. Syksy taitaa väkisinkin tulla, niin kuin aina. Sitkeästi koitan kuitenkin käyttää vielä kesäsandaaleja ja nauttia viimeisistä kesäisistä hetkistä.

Blogin ensimmäinen päivä

Hetken mielijohteesta päätin aloittaa bloggailun. Katsotaan mitä tuleman pitää. Aivan kuin olisi lähdössä matkalle, eikä vielä tiedä mitä näkee ja kokee.