sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Kevät saapui eteiseemme



Hiihtoloma on lopuillaan ja olemme taas viikkoa lähempänä kesää. Kevään kunniaksi tuunasin eteisen kranssin kevätlookkiin. Päätin, että kevät alkaa nyt, vaikka tämänpäiväinen lumentulo vähän päätöstäni horjuttaakin. Tämän päätöksen aion kutenkin pitää.
Loma meni tosiaan lomaillessa, enkä saanut paljon mitään aikaiseksi. Valmiiksi tuli salomoninsolmutekniikalla toteutettu huivi, jo mainittu kevätkranssi ja viinikorkkikranssi myös vähän muuttui keväisemmäksi joulun jäljiltä. Huiviin innostuin pujottelemaan puuhelmiä, jotka olivat kotoisin lasten askartelupakkauksesta, joka oli ihan pakko avata, vaikka olin ajatellut antaa sen joskus lahjaksi jollekin lapselle. Samantien sitten pujottelin itselleni helmet ja rannekorun näistä ihanista värikkäistä helmistä. Vähän lapsettaa, mutta ehkä se johtuu ammatinvalinnasta. Kyllä niitä nyt varmaan taas vähän hienostuneemmat ja "aikuisemmat" ihmiset ihmettelevät ja kummastelevat, kun aion kuitenkin käyttääkin niitä.

Muiden hyvien päätösten kanssa on vähän niin ja näin. hiihtolomalla ei laskettu pisteitä, eikä merkitty syömisiä Kiloklubiin. Söinkin sitten kaikkea mitä en ole pitkään aikaan syönytkään ja samalla rikoin lupaukseni aika moninkertaisesti. Söin laskiaispullaa, rahkapiirakkaa, suklaata, muita karkkeja, poppareita (elokuvissa tietty!), söin hampurilaisaterian... joitakin nyt vain mainitakseni. Nyt sitten olisi aika aloittaa alusta taas.

Olen miettinyt, että jos aloittaisin paaston nyt laskiaisena. Saksalaiset ovat lanseerannet Seitsemän vapaata viikkoa- paastoa ja tänäkin vuonna heillä näyttää olevan kampanja menossa. Myös Suomessa jotkut seurakunnat ovat tähän paastoon houkutelleet osallistujia. En löytänyt nyt oikein tänä vuonna minkäänlaista kampanjaa Suomessa.

Karkit ja pullat voisi nyt ainakin olla yksi luopumisen kohde ja samalla tulisi tuo laihtumistavoitekin, ehkä vähän lähemmäs. Haluaisin luopua myös jostakin henkisemmästä jutusta, mutta en millään keksi mikä se olisi. Ehkä tuon aiemman kirjoitteluni perusteella voisin luopua siitä ajatuksesta, että mitähän muut ajattelevat pukeutumisestani ja omatekemistä koruistani yms. Luopuminen voisi olla myös joka päivä jokin eri asia, esim. tänään luovun Salkkareista, huomenna vaikka Facebookista, sitten vaikka meikistä... jne...

Sanotaan, että luovuus vaatii laiskottelua ja oleilua. Huomasin heti tuloksia ja nyt sormet syyhyävät taas tekemiseen. Luin SK:n sunnuntailiitteestä kierrätysmuodista ja kierrätysompelija Roosa Kyyröstä ja innostuin taas kerran aiheesta valtavasti. Tekis niin mieli kokeilla jotakin vastaavaa. Lopullista inspiraatioita odotellessa jutusta löytyi myös paljon hyviä nettisivuja, joilta voi kuolata kierrätysdesignia:


























torstai 19. helmikuuta 2009

Uusi perheenjäsen


Meillä on uusi perheenjäsen. Se on suloinen, pieni, pyöreä ja musta. Se nuohoaa väsymättömästi jokaisen nurkan ja kolon. Se pyörii ja hyörii ja sen touhuja on kiva katsella. Kannustan sitä ja ihailen sen toimia, jopa mieheni juttelee sille hellyyttävästi. Sen lempinimi on Robo.

Hankimme siis eilen Robo-mopin Rauman Hong Kongista. Olen kuullut työkaveriltani suosituksia ko. laitteesta ja nyt vihdoin Raumalla näimme sen. Huonosti tosin meinasi käydä, sillä ensin ostimme vain tyhjän laatikon. Onneksi rupesin heti tutkimaan uutta hankintaamme ja epäilin jotakin puuttuvaksi, kun laatikko sisälsi vain siivousliinoja. Ei kai mikään voima voi pelkkiä liinojakaan liikuttaa.

Siispä käännyimme takaisin ja sain tietysti uuden laatikon, joka sisälsi myös itse Robo-mopin. Nyt moppi siis nuohoaa lattioitamme, tällä hetkellä on menossa makuuhuone. Ainakin ne pölyhiukkaset ovat poissa, jotka liinaan tarttuvat, joten olen ihan tyytyväinen.

Siivoamisesta en varmaankaan vielä kokonaan pääse, mutta ehkä joskus hankimme vielä oikean robotti-imurin. Olisihan se aika kätevää, kun imuri siivoaisi, sillä aikaa kun muut ovat töissä tai koulussa.

lauantai 14. helmikuuta 2009

Yksin kotona ystävänpäivänä



Mitä tapahtuu, kun keski-ikäinen nainen yhtäkkiä huomaa olevansa yksin kotona.
Nainen siivoaa, vaeltelee ympäri taloa ihmetellen, kävelee pitkän lenkin, polttaa takassa puita, laittaa itselleen ruokaa pakastimesta löytyneistä ikivanhoista valmisruuista, siivoaa taas vähän, keittää välillä kahvia, suunnittelee tekevänsä sitä ja tätä, mutta jämähtää lopulta tietokoneelle kokeilemaan jotakin ihmeellistä slide-showta ja liittää sen puutarhablogiinsa.
Suunnitelmissa oli vielä lähteä päivän toiselle pitkälle lenkille, mutta laiskuus voittaa. Luultavasti loppuilta menee telkkaria tuijotellessa ja suunnitellessa mitä voisi tehdä huomenna, kun vieläkin on yksin kotona.
Voisi tehdä käsitöitä, lukea romaania, siivota työpöytäänsä, pestä pyykkiä, kävellä ja sitten odotella miestä saapuvaksi kotiin.
Eipä siitä mitään "Yksin kotona" leffaa saisi, mutta rauhoittuminen tekee kyllä välillä niin hyvää, ja kaiken kukkuraksi tämän viikonlopun jälkeen saa vielä nauttia hiihtolomasta aivan rauhassa, eikä tarvitse lähteä mihinkään suorittamaan mitään.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Aurinko paistaa


risukasaankin, en voinut olla lisäämättä. Keväällä tosiaankin kaikki tekemättömät työt oikein pomppaavat silmille, kun aurinko valaisee likaisia ikkunoita, pölyisiä nurkkia, lattian naarmuja, huonekalujen nuhruisuutta ja kaikkea sitä mitä lumen alta paljastuu. Muuten aurinko on tervetullut ja nautin siitä kiihkeästi.
Kummallista miten ihminen kehittää itselleen stressin. Huomasin miten eräs lisähomma työssäni sai minut kehittämään itselleni päänsäryn, väsymyksen ja hermostumisen tunteen. Tämä homma on kuitenkin hoidettava, eikä se siitä stressaamisesta parane - päinvastoin.
Helmikuun lupaukseni ovat ainakin painonhallinnan osalta melko hyvin hanskassa ja odottelenkin nyt, että varmaan ihan lähipäivinä olen jo tavoitteessani. Niinpä, vähän olen kärsimätön.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Helmikuun haasteita


Tammikuussa kirjasin ylös lupauksia tulevalle vuodelle ja ajttelin nyt luvata helmikuussakin jotakin uutta. Lupausten kirjaaminen tänne auttoi varmasti paremmin pysymään niissä. Ainakin muutaman olen pystynyt pitämään.

Tässä vanhat lupaukseni ja kommenttini niihin, miten on mennyt ja muutama uusi:

  • en osta sisustuslehtiä irtonumeroina Tämä lupaus on pitänyt täydellisesti! Olen siitä niin onnellinen ja ylpeä. Vanhat lehdet olen jo lahjoittanut eteenpäin.

  • otan oman kassin kauppaan Vain muutaman kerran kassi on unohtunut, olen siihenkin ihan tyytyväinen, vaikka jostakin luin, että uusiomuovista valmistettu kassi olisi ekologisin.

  • yritän hyödyntää jääkaapista ja kuivatavarakaapista löytyviä tuotteita ennenkuin ryntään kauppaan Aina ei ole onnistunut vaan on ollut helpompaa lähteä kauppaan ja ostaa jotakin valmista sieltä.

  • keitän kahvia vain sen verran kuin sitä tarvitaan Tämä on onnistunut lähes täydellisesti.

  • en osta niin paljon uusia vaatteita Olen ostanut vain kolme pitkähihaista t-paita Vapaa Valinnan alesta n. 4 € kpl

  • yritän hyödyntää kaikkea vanhaa Tätähän minä aina teen. Olen myös tehnyt yhden keskeneräisen neuletyön valmiiksi ja tarkoitus olisi jatkaa muutkin ufot valmiiksi.

  • en liity yhteenkään kirjakerhoon Olen vain eronnut niistä mistä helpolla pääsi eroon eli ei joutunut maksamaan mitään lisämaksuja erotessaan.

  • en tilaa uusia lehtiä En ole tilannut, vaan perunut vanhoja tilauksia.

  • en kerää turhaa tavaraa Tämä on vaikea, koska en raaskisi heittää mitään pois, mutta uuttakaan en ole hankkinut.

  • käyn lenkillä 3-4 kertaa/vko Ehkä juuri ja juuri toteutunut.

  • en syö karkkeja, enkä pullia... Vähän on tullut syötyä!

  • siivoan paremmin ja ahkerammin Ehkä vähän paremmin.

  • nautin pikkuasioista kotona ja luonnossa Parantamisen varaa olisi.

  • nautin uudesta saunastamme ja maisemasta, joka saunan ikkunasta avautuu suurinpiirtein sellaisena kuin ylläolevassa kuvassa Saunottu ollaan.
Uusia lupauksia:
  • Aloitan kuntosalin ja jumpan muutenkin.
  • Syön kevyesti=paino putoaa vähintään 4 kg
  • Teen tekemättömiä töitäni = järjestelyä, siivousta, keskeneräisiä käsitöitäni...