Olen viettänyt syyslomani lähes kokonaan vanhojen aikojen muistoissa. Aloitin reippaasti lomani siivoamalla ullakon. Ullakolta sitten löytyi iso varastolaatikko täynnä valokuvia. Laatikko oli nostettu sinne noin kymmenen vuotta sitten, kun teimme isoa remonttia talossamme. Poikani ihmetteli talostamme löytyviä epämääräisiä kasoja, kun yritin järjestellä kuvia johonkin aika- ja aihejärjestykseen. Loma meni, mutta kasoja löytyy vieläkin. Onneksi suuri osa jo tuli järjestykseen.
Järjestely sinänsä kai sujuisi aika nopeasti, mutta ne kaikki muistot, jotka vyöryvät mieleen vievät mennessään. Miten suloisia ja ihania lapset ovatkaan olleet ja mitä kaikkea he ovatkaan keksineet tehdä. Miten ihmeessä me vanhemmatkin olemme joskus olleet niin nuoria ja siloposkisia.
Tämä muistoihin uppoutuminen tekee kyllä ihmiselle joskus hyvää. Osaa arvostaa nykyhetkeäkin eritavalla ja jotenkin tajuaa elämän jatkuvuuden ja kaiken tarkoituksen.
Hyvää tekee aina myös tavaroiden järjstykseen saaminen. Kummallista, mutta valokuvat, jotka ovat albumissa tuntuvat paljon mieltärauhoittavimmilta kuin kuvat, jotka ovat ullakolla sikin sokin varastolaatikossa.
