torstai 22. huhtikuuta 2010

Kevättä ilmassa

Näyttää siltä, että kyllä se kevät sentään sieltä tulee, vaikka tänä aamuna maisema olikin lumen peitossa. Järven rannastakin jäät ovat jo poissa, joten kyllä se siitä etenee. On ollut aika verkkainen tämä talvi, eikä oikein noita kädentaitojakaan ole tullut harrastettua.
Mukavaa ajankulua on ollut Oriflame-tuotteiden myynti, johon ystäväni sai minut jonain heikkona hetkenä suostuteltua. Onpahan ainakin oma ihonhoito ja meikkivarasto vähän karttunut. Ehkäpä tässä iässä olen ollut varsin helppo suostuteltava moiseen touhuun, koska aina sitä jotenkin uskoo ihmeisiin ja ikuiseen nuoruuteen.


Saima Harmajan runoja :

Rannalla
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt -
Huhtikuu, 1932

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Uusi vuosi uudet palaset




Näin unta, jossa sanottiin, että kyllä ne palaset siitä loksahtavat kohdalleen. Seuraavana päivänä sitten ilmottauduin mosaiikkikurssille. Nyt olen tutkaillut netistä mosaiikkitöitä ja olen intoa täynnä. Toivottavasti intoni ei laannu ennen kurssin alkua, niin kuin minulle usein käy. Toisaalta tämä suunnittelu ja intoiluvaihe on niin hauskaa, että samapa tuo sitten.
Toivottavasti tälle vuodelle tulee hyviä palasia elämänmosaiikkiin, mutta tietysti sinne aina kuuluu myös niitä ei niin sopivia ja kauniita palasia.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Joulu


Niin nyt on taas se aika vuodesta, kun joulu vyöryy päälle. Kaikki lehdet pursuaa leivontaohjeita, askarteluja, sisustusta ja neuvoja miten luoda ainutlaatuinen joulu täksi vuodeksi. Niksipirkasta luin juuri, että kannattaa kirjoittaa vanhaan joulukalenteriin luukkujen taakse joka päivälle jokin tehtävä, jonka suorittaa. No joo, riippuu tietysti tehtävistä helpottaako se vai lisääkö paineita.
Kaikki jouluihmiset? aina sanovat, että ei kai nyt kaappeja tarvi siivota, eikä kaikkea tarvi tehdä itse, mutta sitten kuitenkin itse tekevät kaiken ja vähän enemmänkin. Haaveilen, että joskus voisin unohtaa täysin joulun ja olla tekemättä yhtään mitään sen eteen. Sais vaan olla ja syödä kaupan lanttulaatikkoa. Nyt joku sanoo, että miksi et tee niin, niin miksiköhän?
Tykkään kuitenkin jossain määrin jouluvalmisteluista, siis ehkä eniten siitä, että voi suunnitella uusia koristeita ja ruokiakin, mutta toteutus vaan ei sitten onnistukaan niin helposti, kun yleensä aina tulee kiire, eikä ehdikään tekemään kuin jotakin epämääräistä vähän sinnepäin juttua.
Yhden kranssin olen saanut aikaiseksi, mutta ei sekään ole joulukranssi.
Menempä nyt Tila-ohjelman pariin, sieltä saan tyylikkäitä askarteluohjeita ja varaslähdön jouluun!

maanantai 10. elokuuta 2009

Syksyistä intoilua

Aina syksyllä haluaisi aloittaa kaikki mahdolliset kurssit ja täyttää iltansa mitä erilaisimmilla harrastuksilla, mutta jouluun mennessä sitten kaikki jo ovat lopahtaneet. Olenkin viime vuosina osallistunut vain lyhyisiin kursseihin, jotka eivät sido niin paljon.
Olen taas kerran siivoillut varastoja ja tehnyt löytöjä, joita en millään raaskisi heittää pois, mutta en keksi mitä niistä tekisin. Jonkinlainen tuunauspaja tai kierrätyspaja voisi olla minun juttuni. Täytyypä katsoa mitä kursseja on tarjolla.
Tyttäreni toteutti kesällä suitsait sukkelaan locker hooking-tekniikalla maton meille synttärilahjaksi ja minusta se on upea. Sellaistakin voisi kokeilla ja tehdä niistä tuotoksista, vaikka kasseja. En kyllä tiedä mihin ihminen tarvii niin paljon kasseja, yhden kun tässä teinkin juuri ihan perinteisellä tekniikalla. Siinä kassissa kyllä on jujuna hex opening-frame, joka on kyllä loistava keksintö ja käy esim. neuletyön kuljetteluun hyvin.



Tässäpä olisi esim. hattuja, joita en millään raaski heittää pois, mutta en ole myöskään vielä keksinyt mitä niillä tekisin?

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Sauna





Tässä tuokiokuvia alakerrasta, jota olemme remontoineet viime syksystä lähtien. Urakka on ollut aikamoinen, eikä loppua näy. Vielä pitäisi maalailla ovia, karmeja, putkia yms. Laittaa vähän silikonia, koukkuja, peilejä yms. Järjestellä tavaroita, saada pakastin suoraan, saada kuivausrummun vedet menemään viemäriin yms. Mutta tässä nyt tämänhetken ja vähän vanhempaakin tilannetta. Tuntuu, että ei tämä saunaosasto ole koskaan valmis, eikä kai olekaan ja toisaalta mitä me tekisimmekään jos kaikki olisi jo valmista.

Posted by Picasa

torstai 23. huhtikuuta 2009

Luonnollista ja lapsellista




Viime viikonloppuna sain pienen innokkaan askartelijan vieraakseni ja jo rupesi syntymään askarteluja. Hän halusi ehdottomasti tehdä kranssin ja niinpä lähdimme rannalta hakemaan materiaalia.

Muutama kieputus pikku pikku pajuista riitti kranssipohjaksi ja lisäkkeeksi keräsimme lepän "käpyjä". Hän halusi ehdottomasti nauhaa kranssiinsa ja keksimmekin tehdä pienestä nauhan palasesta rusetteja tai vaikkapa perhosia, sitomalla viinipullon verkosta katkotusta rautalangasta nauhan suppuun ja kieputtamalla lopusta vähän tuntosarvia. Rautalangan leikkaaminen ja kieputtaminen pyöröpihdeillä onnistui loistavasti 5 vuotiaalta.
Samasta nauhasta syntyi melkein kuin itsestään kaunis kukka, johon tuli myös rautalangasta varsi, joten sen voi työntää vaikka multaan.

Viinipullon verkosta kieputettiin myös sydänkransseja ja toiseen koriste löytyi lahjapaketin koristeesta ja toiseen kierretttiin vain pieniä rautalanganpätkiä.

Pihalta löytyneeseen käpyynkin piti kiertää vähän lankaa, jotta sen saisi ripustettua ja yksinkertainen koriste olikin sitten valmis. Sinivuokot oli tietysti pakko poimia snapsilasiin, kun niitä retkellämme löysimme.

Iso gerbera löysi paikkansa vanhasta kranssipohjasta ja innokas askartelija kieputti siihen nauhaa, jota olin laittanut talteen lautasliinojen ympäriltä Uuden vuoden illalliselta Krakovassa.

Välillä ehdittiin leikkiä sitten legoillakin, kun askartelut sujuivat niin sutjakkaasti. Kaikki askartelumateriaalit löytyivät omista nurkista. Askartelumme jaksoivat innostaa vielä pihaleikkeihinkin, joten keinuun perustettiin luontoaskartelumateriaalien kauppa. Kauppaa tosin oli vähän vaikea hoitaa, kun tuuli vei melkein kaiken materiaalin mennessään.


sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Kevät saapui eteiseemme



Hiihtoloma on lopuillaan ja olemme taas viikkoa lähempänä kesää. Kevään kunniaksi tuunasin eteisen kranssin kevätlookkiin. Päätin, että kevät alkaa nyt, vaikka tämänpäiväinen lumentulo vähän päätöstäni horjuttaakin. Tämän päätöksen aion kutenkin pitää.
Loma meni tosiaan lomaillessa, enkä saanut paljon mitään aikaiseksi. Valmiiksi tuli salomoninsolmutekniikalla toteutettu huivi, jo mainittu kevätkranssi ja viinikorkkikranssi myös vähän muuttui keväisemmäksi joulun jäljiltä. Huiviin innostuin pujottelemaan puuhelmiä, jotka olivat kotoisin lasten askartelupakkauksesta, joka oli ihan pakko avata, vaikka olin ajatellut antaa sen joskus lahjaksi jollekin lapselle. Samantien sitten pujottelin itselleni helmet ja rannekorun näistä ihanista värikkäistä helmistä. Vähän lapsettaa, mutta ehkä se johtuu ammatinvalinnasta. Kyllä niitä nyt varmaan taas vähän hienostuneemmat ja "aikuisemmat" ihmiset ihmettelevät ja kummastelevat, kun aion kuitenkin käyttääkin niitä.

Muiden hyvien päätösten kanssa on vähän niin ja näin. hiihtolomalla ei laskettu pisteitä, eikä merkitty syömisiä Kiloklubiin. Söinkin sitten kaikkea mitä en ole pitkään aikaan syönytkään ja samalla rikoin lupaukseni aika moninkertaisesti. Söin laskiaispullaa, rahkapiirakkaa, suklaata, muita karkkeja, poppareita (elokuvissa tietty!), söin hampurilaisaterian... joitakin nyt vain mainitakseni. Nyt sitten olisi aika aloittaa alusta taas.

Olen miettinyt, että jos aloittaisin paaston nyt laskiaisena. Saksalaiset ovat lanseerannet Seitsemän vapaata viikkoa- paastoa ja tänäkin vuonna heillä näyttää olevan kampanja menossa. Myös Suomessa jotkut seurakunnat ovat tähän paastoon houkutelleet osallistujia. En löytänyt nyt oikein tänä vuonna minkäänlaista kampanjaa Suomessa.

Karkit ja pullat voisi nyt ainakin olla yksi luopumisen kohde ja samalla tulisi tuo laihtumistavoitekin, ehkä vähän lähemmäs. Haluaisin luopua myös jostakin henkisemmästä jutusta, mutta en millään keksi mikä se olisi. Ehkä tuon aiemman kirjoitteluni perusteella voisin luopua siitä ajatuksesta, että mitähän muut ajattelevat pukeutumisestani ja omatekemistä koruistani yms. Luopuminen voisi olla myös joka päivä jokin eri asia, esim. tänään luovun Salkkareista, huomenna vaikka Facebookista, sitten vaikka meikistä... jne...

Sanotaan, että luovuus vaatii laiskottelua ja oleilua. Huomasin heti tuloksia ja nyt sormet syyhyävät taas tekemiseen. Luin SK:n sunnuntailiitteestä kierrätysmuodista ja kierrätysompelija Roosa Kyyröstä ja innostuin taas kerran aiheesta valtavasti. Tekis niin mieli kokeilla jotakin vastaavaa. Lopullista inspiraatioita odotellessa jutusta löytyi myös paljon hyviä nettisivuja, joilta voi kuolata kierrätysdesignia: