Uusi perheenjäsen

Meillä on uusi perheenjäsen. Se on suloinen, pieni, pyöreä ja musta. Se nuohoaa väsymättömästi jokaisen nurkan ja kolon. Se pyörii ja hyörii ja sen touhuja on kiva katsella. Kannustan sitä ja ihailen sen toimia, jopa mieheni juttelee sille hellyyttävästi. Sen lempinimi on Robo.

Hankimme siis eilen Robo-mopin Rauman Hong Kongista. Olen kuullut työkaveriltani suosituksia ko. laitteesta ja nyt vihdoin Raumalla näimme sen. Huonosti tosin meinasi käydä, sillä ensin ostimme vain tyhjän laatikon. Onneksi rupesin heti tutkimaan uutta hankintaamme ja epäilin jotakin puuttuvaksi, kun laatikko sisälsi vain siivousliinoja. Ei kai mikään voima voi pelkkiä liinojakaan liikuttaa.

Siispä käännyimme takaisin ja sain tietysti uuden laatikon, joka sisälsi myös itse Robo-mopin. Nyt moppi siis nuohoaa lattioitamme, tällä hetkellä on menossa makuuhuone. Ainakin ne pölyhiukkaset ovat poissa, jotka liinaan tarttuvat, joten olen ihan tyytyväinen.

Siivoamisesta en varmaankaan vielä kokonaan pääse, mutta ehkä joskus hankimme vielä oikean robotti-imurin. Olisihan se aika kätevää, kun imuri siivoaisi, sillä aikaa kun muut ovat töissä tai koulussa.

Yksin kotona ystävänpäivänä

Mitä tapahtuu, kun keski-ikäinen nainen yhtäkkiä huomaa olevansa yksin kotona.
Nainen siivoaa, vaeltelee ympäri taloa ihmetellen, kävelee pitkän lenkin, polttaa takassa puita, laittaa itselleen ruokaa pakastimesta löytyneistä ikivanhoista valmisruuista, siivoaa taas vähän, keittää välillä kahvia, suunnittelee tekevänsä sitä ja tätä, mutta jämähtää lopulta tietokoneelle kokeilemaan jotakin ihmeellistä slide-showta ja liittää sen puutarhablogiinsa.
Suunnitelmissa oli vielä lähteä päivän toiselle pitkälle lenkille, mutta laiskuus voittaa. Luultavasti loppuilta menee telkkaria tuijotellessa ja suunnitellessa mitä voisi tehdä huomenna, kun vieläkin on yksin kotona.
Voisi tehdä käsitöitä, lukea romaania, siivota työpöytäänsä, pestä pyykkiä, kävellä ja sitten odotella miestä saapuvaksi kotiin.
Eipä siitä mitään "Yksin kotona" leffaa saisi, mutta rauhoittuminen tekee kyllä välillä niin hyvää, ja kaiken kukkuraksi tämän viikonlopun jälkeen saa vielä nauttia hiihtolomasta aivan rauhassa, eikä tarvitse lähteä mihinkään suorittamaan mitään.

Aurinko paistaa

risukasaankin, en voinut olla lisäämättä. Keväällä tosiaankin kaikki tekemättömät työt oikein pomppaavat silmille, kun aurinko valaisee likaisia ikkunoita, pölyisiä nurkkia, lattian naarmuja, huonekalujen nuhruisuutta ja kaikkea sitä mitä lumen alta paljastuu. Muuten aurinko on tervetullut ja nautin siitä kiihkeästi.
Kummallista miten ihminen kehittää itselleen stressin. Huomasin miten eräs lisähomma työssäni sai minut kehittämään itselleni päänsäryn, väsymyksen ja hermostumisen tunteen. Tämä homma on kuitenkin hoidettava, eikä se siitä stressaamisesta parane - päinvastoin.
Helmikuun lupaukseni ovat ainakin painonhallinnan osalta melko hyvin hanskassa ja odottelenkin nyt, että varmaan ihan lähipäivinä olen jo tavoitteessani. Niinpä, vähän olen kärsimätön.

Helmikuun haasteita

Tammikuussa kirjasin ylös lupauksia tulevalle vuodelle ja ajttelin nyt luvata helmikuussakin jotakin uutta. Lupausten kirjaaminen tänne auttoi varmasti paremmin pysymään niissä. Ainakin muutaman olen pystynyt pitämään.

Tässä vanhat lupaukseni ja kommenttini niihin, miten on mennyt ja muutama uusi:

• en osta sisustuslehtiä irtonumeroina Tämä lupaus on pitänyt täydellisesti! Olen siitä niin onnellinen ja ylpeä. Vanhat lehdet olen jo lahjoittanut eteenpäin.
  


• otan oman kassin kauppaan Vain muutaman kerran kassi on unohtunut, olen siihenkin ihan tyytyväinen, vaikka jostakin luin, että uusiomuovista valmistettu kassi olisi ekologisin.
  


• yritän hyödyntää jääkaapista ja kuivatavarakaapista löytyviä tuotteita ennenkuin ryntään kauppaan Aina ei ole onnistunut vaan on ollut helpompaa lähteä kauppaan ja ostaa jotakin valmista sieltä.


• keitän kahvia vain sen verran kuin sitä tarvitaan Tämä on onnistunut lähes täydellisesti.


• en osta niin paljon uusia vaatteita Olen ostanut vain kolme pitkähihaista t-paita Vapaa Valinnan alesta n. 4 € kpl
  


• yritän hyödyntää kaikkea vanhaa Tätähän minä aina teen. Olen myös tehnyt yhden keskeneräisen neuletyön valmiiksi ja tarkoitus olisi jatkaa muutkin ufot valmiiksi.
  


• en liity yhteenkään kirjakerhoon Olen vain eronnut niistä mistä helpolla pääsi eroon eli ei joutunut maksamaan mitään lisämaksuja erotessaan.


• en tilaa uusia lehtiä En ole tilannut, vaan perunut vanhoja tilauksia.
  


• en kerää turhaa tavaraa Tämä on vaikea, koska en raaskisi heittää mitään pois, mutta uuttakaan en ole hankkinut.
  


• käyn lenkillä 3-4 kertaa/vko Ehkä juuri ja juuri toteutunut.
  


• en syö karkkeja, enkä pullia... Vähän on tullut syötyä!
  


• siivoan paremmin ja ahkerammin Ehkä vähän paremmin.
  


• nautin pikkuasioista kotona ja luonnossa Parantamisen varaa olisi.
  


• nautin uudesta saunastamme ja maisemasta, joka saunan ikkunasta avautuu suurinpiirtein sellaisena kuin ylläolevassa kuvassa Saunottu ollaan.

Uusia lupauksia:

• Aloitan kuntosalin ja jumpan muutenkin.
• Syön kevyesti=paino putoaa vähintään 4 kg
• Teen tekemättömiä töitäni = järjestelyä, siivousta, keskeneräisiä käsitöitäni...
  

Järjestys se olla pitää

Niinhän se pitäisi, mutta miten sen saisi aikaan? Tuntuu, että koko ajan taistelen hallitsematonta kaaosta vastaan. Ostan koko ajan uusia säilytyslaatikoita, joiden avulla kuvittelen saavani tavarat järjestykseen ja paikoilleen ikäänkuin tuosta vaan. En tiedä mihin ne kaikki laatikot lopulta päätyvät, sillä eivät ne ole missään kauniissa järjestyksessä hyllyissä, eikä niitä enää löydy mistään. Uusille laatikoille olisi kyllä koko ajan tarvetta, sillä uusia tavarakasoja ilmestyy huikealla vauhdilla lattioille, pöydille, hyllyille, tuoleille - siis kaikkialle.
Pyrin kyllä kierrättämään tavaroita, mutta sitten toisaalta olen aikamoinen keräilijä, enkä oikein raaskisi heittää mitään pois, koska voihan sitä vielä joskus elämässään tarvita.
Tällä hetkellä panen toivoni uuteen kodinhoitohuoneeseen (mikä sana?), jota myös perheeni kutsuu äidin työhuoneeksi (ihan yhtä huono sana). Jollain kumman keinolla siellä sitten kaikki tavarat ovat nätisti laatikoissaan hyllyillä ja kaapeissa ja pyykit aivan kuin itsestään lennähtävät vaatekaappeihin. Sitä ennen koitan kehitellä jotakin systeemiä tähän kaaoksen hallintaan, epäilen kyllä kovasti löytyykö ratkaisua.

Uutta Vuotta!

Lupauksia on helppo tehdä, joten olen ajatellut tehdä oikein paljon lupauksia tulevalle vuodelle. On sitten helpompi pitää niistä edes joku.

Virikkeen lupauksille sain Esa Vileniuksen "Säästökirjasta", jonka lukaisin tässä ennen arjen alkua. Ehkä lupausten laatuun on vaikuttanut myös vierailumme Auschwitsissä, sekä paluumatkalla Puolasta, lukemani Sofi Oksasen "Puhdistus".

No niin siis lupauksia, joita voisin yrittää tehdä ja joita ehdottomasti haluaisin pystyä tekemään ja myös pitämään:

• en osta sisustuslehtiä irtonumeroina


• otan oman kassin kauppaan


• yritän hyödyntää jääkaapista ja kuivatavarakaapista löytyviä tuotteita ennenkuin ryntään kauppaan


• keitän kahvia vain sen verran kuin sitä tarvitaan


• en osta niin paljon uusia vaatteita


• yritän hyödyntää kaikkea vanhaa


• en liity yhteenkään kirjakerhoon


• en tilaa uusia lehtiä


• en kerää turhaa tavaraa


• käyn lenkillä 3-4 kertaa/vko


• en syö karkkeja, enkä pullia...


• siivoan paremmin ja ahkerammin


• nautin pikkuasioista kotona ja luonnossa


• nautin uudesta saunastamme ja maisemasta, joka saunan ikkunasta avautuu suurinpiirtein sellaisena kuin ylläolevassa kuvassa