Lomailua edelleen

Kävimme jälleen kelkkailemassa ja se tuntuu oikein kunnolla reisissä-hyvää liikuntaa tuokin. Paikallinen laturetkikin on jouduttu perumaan, mutta tilalle voisi kehitellä vaikka kelkkailuretken. Mielikuvitusta pitäisi käyttää enemmän, kun nyt vaikuttaa siltä, että ilmasto on muuttunut.

Enemmän ja enemmän tulee mietittyä tuota ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä. Tänäänkin söimme Etelä-Afrikasta tuotettuja viinirypäleitä! Olen myös ruvennut miettimään mitä tehdä kaikenmaailman pakkauksilla ja muovipusseilla yms. Muistan joskus vannoneeni, etten pese ja kerää vanhoja muovipusseja niin kuin lapsuudenkodissani, mutta nyt olen sitä aloittelemassa ja mietin jo mitä kaikkea niistä voisi tehdä. Kahvipussejakin olen kerännyt ja kaikenlaisia pakkauksia, jos vaikka jotakin niihin joskus pakkaisin. Hyviä vinkkejä askarteluihin löytyy kyllä esim. http://www.kierratyskeskus.fi/askartelu

Ketkupolkkaa

Joskus tuntuu, että ihan turhaan lähdetään hakemaan elämyksiä Lapista tai esim. Thaimaasta, kun pieniä kivoja elämyksiä löytyy ihan läheltäkin. Tietenkin minäkin lähtisin, vaikka mihin jos vain olisi rahaa, ehkä... Mutta nyt täytyy keksiä vaan lähielämyksiä ja olla samalla ekologinenkin kuin huomaamattaan. Hankintoja kyllä mekin sitten teimme tämän lähimatkailun innoittamana- eli ostimme kirpputorilta vanhan potkukelkan http://fi.wikipedia.org/wiki/Potkukelkka

Vintiltämme ei löytynyt kuin yksi aikuistenkokoinen kelkka ja perherauhan vuoksi piti hankkia toinenkin iso kelkka. Eikä tässä vielä kaikki, piti ostaa liukuesteet kenkiin, jotta kelkkailu sujuisi napakammin. Tänä talvena ei tuo kelkkailukaan ole ollut kovin suositeltava laji, koska jäitä ei ole ollut tai ne ovat varsin heikkoja. Nyt lähisaariin asti pitäisi olla kelkkailun kestävä jää. Ei kun potkuttelemaan!

Kauneus on katsojan silmissä

Olen totaalisen kyllästynyt kaikkiin keijuihin, enkeleihin ja kummallisiin suurisilmäisiin hahmoihin, joita kaikki muut tuntuvat niin kovasti ihailevan. Muutenkin tuntuu, että esim. monissa blogeissa kaikki on vaan ihanaa ja hienoa!Löysin sentään blogin, joka tuntui rehelliseltä ja todentuntuiselta- eli kaikki ei aina välttämättä olekaan niin ihanaa, vaan tavallista ja joskus aika keljuakin www.natina.blogspot.com Toisaalta onhan se hienoa kuulla, että ihania kuvia ja ihania tekeleitä on tehnyt, mutta joskus vaan tuntuu ettei jaksa enää sitä suurta ihanuutta ja pikkusievää krääsää. Itse olen mieltynyt enemmänkin kaikkeen karuun kauneuteen? En myös oikein ymmärrä mihin ihmiset laittavat kaikki ihanuutensa ja esim. kortit, joita niin monet väkertävät valtavia määriä? Minulle on aina joulukortitkin ongelma - mitä teen niille kun joulu on ohi- en haluaisi kaikkea säilöäkään, koska nytkin tuntuu, että tavaraa pursuaa jokapaikasta. Vaikeaksi korttien hävittämisen tekee myös halu kierrättää ja uusiokäyttää tavaraa. Onhan niitä vinkkejä mitä voisi askarrella vanhoista korteista, mutta kun niitä tulee joka vuosi uusia ja esim. postikorteista väsättyjä laatikoita yms. ei varmaankaan tarvi niin paljoa-ja mihin ne sitten laittaisi? Olen kyllä katsellut sivuja, joissa on keksitty vaikka mitä postikorteista, mutta ehkä ei sitten kuitenkaan näitäkään ihan niin paljon tarvitse. www.leiviska.net Ainahan voin viedä niitä koululaisten askartelutarvikkeiksi, mutta rajansa kaikella.

Ihmettelen myös askartelua johon käytetään niin paljon kaikkea valmista. Selailin vaan esim Slöjd-Detaljin http://www.slojd-detaljer.com/ luetteloa ja olin ihmeissäni mitä kaikkea voikaan saada valmiina ja siitä sitten ikäänkuin itsetehden askarrella jotakin.

Tiedän kyllä, että olen nyt yltiökriittisellä päällä ja huomenna voikin olla, että tilaan vaikka jonkun aloitapaketin koruista esim.

No, naisellahan on oikeus vaihtaa mielipidettään jne. Silti kaikkein eniten pidän askarteluista, joihin materiaali löytyy luonnosta tai kierrätystavarasta. Luontoaskartelut ovat siitä myös kivoja, että ne voi, vaikka kompostoida tai polttaa, kun ne ovat aikansa eläneitä

Ruusuja helmikuussa

Innostuvaista sorttia, kun olen niin minäkin päätin kokeilla sytykeruusujen tekemistä. Olen niitä nähnyt askartelijoiden blogeissa ja ajattelin, että siinä tuo kierrätysajatuskin toteutuu loistavasti. Poikani taas tietty kommentoi, että voihan sen kennon repiä suoraankin sinne pesään.

Ruusujen tekeminen kyllä oli terapeuttista ja hauskaa, mutta eivät ne ihan niin hyvin onnistuneet kuin kuvittelin. Eli steariini ei tarttunutkaan ruusuihin niin hyvin kuin luulin, eikä se pesä niin loistavasti syttynytkään.

Aina ei kaikki luonaa heti, mutta täytyy jatkaa harjoittelua tälläkin saralla. Ruusuista ystävänpäivää!