Uutta Vuotta!

Lupauksia on helppo tehdä, joten olen ajatellut tehdä oikein paljon lupauksia tulevalle vuodelle. On sitten helpompi pitää niistä edes joku.

Virikkeen lupauksille sain Esa Vileniuksen "Säästökirjasta", jonka lukaisin tässä ennen arjen alkua. Ehkä lupausten laatuun on vaikuttanut myös vierailumme Auschwitsissä, sekä paluumatkalla Puolasta, lukemani Sofi Oksasen "Puhdistus".

No niin siis lupauksia, joita voisin yrittää tehdä ja joita ehdottomasti haluaisin pystyä tekemään ja myös pitämään:

• en osta sisustuslehtiä irtonumeroina


• otan oman kassin kauppaan


• yritän hyödyntää jääkaapista ja kuivatavarakaapista löytyviä tuotteita ennenkuin ryntään kauppaan


• keitän kahvia vain sen verran kuin sitä tarvitaan


• en osta niin paljon uusia vaatteita


• yritän hyödyntää kaikkea vanhaa


• en liity yhteenkään kirjakerhoon


• en tilaa uusia lehtiä


• en kerää turhaa tavaraa


• käyn lenkillä 3-4 kertaa/vko


• en syö karkkeja, enkä pullia...


• siivoan paremmin ja ahkerammin


• nautin pikkuasioista kotona ja luonnossa


• nautin uudesta saunastamme ja maisemasta, joka saunan ikkunasta avautuu suurinpiirtein sellaisena kuin ylläolevassa kuvassa

Elämän haavoittuvuus

Tämä syksy on ollut osoitus elämän haavoittuvaisuudesta ja siitä kuinka kaikki loppujen lopuksi on niin pienestä kiinni. Koskaan ei tiedä oletko oikeassa paikassa oikeaan aikaan vai sattumalta aivan väärässä paikassa.

Tyttäremme oli onneksi tavallaan oikeassa paikassa, vaikka Kauhajoella opiskeleekin. Tietysti toivoisin, että kenenkään ei olisi tarvinnut kokea näitä kauhunhetkiä missään, eikä milloinkaan.

Mieheni myös oli tavallaan väärässä paikassa, Venäjällä, kun kaatui moottoripyöränsä kanssa. Mutta toisaalta sitten sai avun lopultakin oman kuntansa terveyskeskuksesta, josta ohjattiin oikeaan hoitoon ja tehtiin oikea diagnoosi.

On ollut tietenkin terveellistä miettiä näitä elämän perusasioita ja todeta, että muulla ei ole merkitystä kuin läheisillä ihmisillä ja omalla perheellä. Sen jälkeen tulevat vasta muut asiat. Yhtäkkiä kuntoutuksessa painonhallinta oli maailman vähiten kiinnostava asia, kun sain tiedon Kauhajoen tapahtumista. Tottakai normaalitilanteessa sekin on tärkeää ja itsestään huolehtiminen on myös toisten ajattelemista, mutta äärimmäiset kokemukset, kyllä päivittävät elämän tärkeysjärjestyksen nopeasti.

Arkeen palaaminen on tietysti parasta lääkettä ja siitä pitää huolen puutarha ja meneillään oleva saunaremontti. Saunaremonttikin sai minut oppimaan taas jotakin uutta, sillä olin luullut, että olemme yhdessä mieheni kanssa valinnet materiaalit yms. kunnes sitten selvisikin, että hänen mielestään, en ole hänen antanut valita mitään. No, tästä on nyt keskusteltu, eikä se kuulemma ihan niinkään ole... Opetus oli tietysti se, että pitäisi ottaa toinen enemmän huomioon, eikä vaan sokeasti viedä eteenpäin omaa mielitekoaan. Tämä pätee niin moneen muuhunkin kuin remonttiin.

Kesä

Nyt juuri elän sitä aikaa, jota niin kovin odotin eli kesää. Lämpöä ja auringonpaistetta ei juurikaan ole ollut, mutta kyllä tämä aina syksyn, talven ja kevään voittaa.
Tekemistä on ollut sopivasti ja laiskotellakin on saanut. Kirjoja olen ahminut-sellaisia kevyitä dekkareita. Kesäteatterissakin on tullut käytyä ja Porin jazzeillakin.
Korukurssi valitettavasti peruuntui, mutta olen kyllä itsekseni vääntänyt koruja vähän joka asuun sopivia.
Tytär innostui hama-helmistä ja niistä tuli oikein tämän kesän villitys kaikenikäisille. Hyvä idea myös syksyllä koululaisten kanssa toteutettavaksi.
Nyt olemme ensi yönä lähdössä Viroon puutarhamatkalle, sieltä sitten taas toivottavasti tulee innostusta ja ideoita puutarhaan.

Kylmää

Aina keväisin käy näin - ensimmäisten lämpimien päivien jälkeen tulee takapakkia ja aina sitä hämmästyy yhtä paljon.

Toisaalta hyvä, että tulee tehtyä muutakin kuin ulkohommia.

Olen viime aikoin innostunut koruista ja tietysti vääntänyt niitä oppilaittenikin kanssa. Olen aika innostuvainen ja ehdin jo ilmoittautua kesäkurssillekin. Täytyy nyt takoa, kun rauta on kuumaa eli niin kauan kuin jaksan olla innostunut tästä aiheesta.

Mosaiikkityöt eivät (ihme kyllä) saaneet minua kovin innostumaan, mutta sitäkin piti kokeilla. Ehkäpä täytyy hieman kehitellä tekniikkaa ja materiaaleja niin voi olla, että sekin vielä nappaa.

Kevät on täällä!

Minulle kevät on ehkä kesän ohella mieluisin vuodenaika. Silloin kaikki on aluillaan, kaikki on vielä mahdollista. Voi ikäänkuin aloittaa aina uudelleen, joka vuosi. Lämpö ja valo ovat luonnon lisäksi minulle tärkeitä asioita. Keväällä voin imeä valoa ja lämpöä, unohtamatta huumaavia tuoksuja. Tämä leskenlehti löytyi muutama viikko sitten koululaisten kevätretkellä ja kuvaa mielestäni hyvin kevään mahdollisuuksia. Kaikki on vielä nupullaan.

Odotusta

Tuntuu, että elämä on yhtä odotusta päivästä toiseen. Tällä hetkellä odotan eniten kesää ja niitä ihania kesäpäiviä. Kesälläkin ehkä odotan niitä ihania kesäpäiviä ja sitten taas syksyllä seuraavaa kesää. Kumpa osaisikin elää hetkessä. Miksi turhaan murehtia tulevia ja miettiä huomista.

Sama juttu myös kuntoilun ja laihdutuksen kanssa, miksi aina odottaa huomista, kun voisi alkaa jo tänään. Nytkin odotan, että Aslak-kuntoutuksen jälkeen aloitan hyvät elämäntavat ja järjettömän kuntoilun jne.

Kuinka paljon olenkaan myös aloittanut uusia harrastuksia ja perehtynyt uusiin asioihin- aina huomenna tai ensi viikolla tai ensi kuussa tai vaikkapa ensi kesänä.

No nyt kyllä odottelen kevättöitä ulkosalla ja sitä ihanaa kesää!