Ketkupolkkaa

Joskus tuntuu, että ihan turhaan lähdetään hakemaan elämyksiä Lapista tai esim. Thaimaasta, kun pieniä kivoja elämyksiä löytyy ihan läheltäkin. Tietenkin minäkin lähtisin, vaikka mihin jos vain olisi rahaa, ehkä... Mutta nyt täytyy keksiä vaan lähielämyksiä ja olla samalla ekologinenkin kuin huomaamattaan. Hankintoja kyllä mekin sitten teimme tämän lähimatkailun innoittamana- eli ostimme kirpputorilta vanhan potkukelkan http://fi.wikipedia.org/wiki/Potkukelkka

Vintiltämme ei löytynyt kuin yksi aikuistenkokoinen kelkka ja perherauhan vuoksi piti hankkia toinenkin iso kelkka. Eikä tässä vielä kaikki, piti ostaa liukuesteet kenkiin, jotta kelkkailu sujuisi napakammin. Tänä talvena ei tuo kelkkailukaan ole ollut kovin suositeltava laji, koska jäitä ei ole ollut tai ne ovat varsin heikkoja. Nyt lähisaariin asti pitäisi olla kelkkailun kestävä jää. Ei kun potkuttelemaan!

Kauneus on katsojan silmissä

Olen totaalisen kyllästynyt kaikkiin keijuihin, enkeleihin ja kummallisiin suurisilmäisiin hahmoihin, joita kaikki muut tuntuvat niin kovasti ihailevan. Muutenkin tuntuu, että esim. monissa blogeissa kaikki on vaan ihanaa ja hienoa!Löysin sentään blogin, joka tuntui rehelliseltä ja todentuntuiselta- eli kaikki ei aina välttämättä olekaan niin ihanaa, vaan tavallista ja joskus aika keljuakin www.natina.blogspot.com Toisaalta onhan se hienoa kuulla, että ihania kuvia ja ihania tekeleitä on tehnyt, mutta joskus vaan tuntuu ettei jaksa enää sitä suurta ihanuutta ja pikkusievää krääsää. Itse olen mieltynyt enemmänkin kaikkeen karuun kauneuteen? En myös oikein ymmärrä mihin ihmiset laittavat kaikki ihanuutensa ja esim. kortit, joita niin monet väkertävät valtavia määriä? Minulle on aina joulukortitkin ongelma - mitä teen niille kun joulu on ohi- en haluaisi kaikkea säilöäkään, koska nytkin tuntuu, että tavaraa pursuaa jokapaikasta. Vaikeaksi korttien hävittämisen tekee myös halu kierrättää ja uusiokäyttää tavaraa. Onhan niitä vinkkejä mitä voisi askarrella vanhoista korteista, mutta kun niitä tulee joka vuosi uusia ja esim. postikorteista väsättyjä laatikoita yms. ei varmaankaan tarvi niin paljoa-ja mihin ne sitten laittaisi? Olen kyllä katsellut sivuja, joissa on keksitty vaikka mitä postikorteista, mutta ehkä ei sitten kuitenkaan näitäkään ihan niin paljon tarvitse. www.leiviska.net Ainahan voin viedä niitä koululaisten askartelutarvikkeiksi, mutta rajansa kaikella.

Ihmettelen myös askartelua johon käytetään niin paljon kaikkea valmista. Selailin vaan esim Slöjd-Detaljin http://www.slojd-detaljer.com/ luetteloa ja olin ihmeissäni mitä kaikkea voikaan saada valmiina ja siitä sitten ikäänkuin itsetehden askarrella jotakin.

Tiedän kyllä, että olen nyt yltiökriittisellä päällä ja huomenna voikin olla, että tilaan vaikka jonkun aloitapaketin koruista esim.

No, naisellahan on oikeus vaihtaa mielipidettään jne. Silti kaikkein eniten pidän askarteluista, joihin materiaali löytyy luonnosta tai kierrätystavarasta. Luontoaskartelut ovat siitä myös kivoja, että ne voi, vaikka kompostoida tai polttaa, kun ne ovat aikansa eläneitä

Ruusuja helmikuussa

Innostuvaista sorttia, kun olen niin minäkin päätin kokeilla sytykeruusujen tekemistä. Olen niitä nähnyt askartelijoiden blogeissa ja ajattelin, että siinä tuo kierrätysajatuskin toteutuu loistavasti. Poikani taas tietty kommentoi, että voihan sen kennon repiä suoraankin sinne pesään.

Ruusujen tekeminen kyllä oli terapeuttista ja hauskaa, mutta eivät ne ihan niin hyvin onnistuneet kuin kuvittelin. Eli steariini ei tarttunutkaan ruusuihin niin hyvin kuin luulin, eikä se pesä niin loistavasti syttynytkään.

Aina ei kaikki luonaa heti, mutta täytyy jatkaa harjoittelua tälläkin saralla. Ruusuista ystävänpäivää!

Tipaton muttei korkiton tammikuu

Tammikuu tosiaan on ollut tipaton, mutta aikaisempien viinipullojen juomisista on jäänyt kivoja muistoja, jotka nyt vihdoinkin sain koottua kranssiksi. Ajattelin tuon keltaisen värin tuovan vähän iloa ja valoa tähän synkkyyteen. Tänään tosin on aurinkokin nähty.

Kranssin tekovaiheessa poikani kysyi, että miksi olet laittanut tuota sanomalehteä siihen kranssipohjan ympärille. Yritin sitten selittää, että mitään kranssia ei olisi jos sitä sanomalehteä ei olisi, siis se pohja oli pelkkää sanomalehteä. Poika totesi, että nyt on kumottu sekin väite, että tyhjästä ei voi mitään nyhjästä. Olin aika tyytyväinen tuohon oivallukseen, koska kannatan kierrätystä ja kaikenlaista tyhjästä(=roskista) nyhjäisemistä, kuten tämä kranssikin.

Uusi vuosi 2008

Uusi vuosi on alkanut hienosti. Olen saanut uutta intoa ja voimaa- toivottavasti sama vauhti jatkuu. Olen saanut levätä ja tehdä kaikenlaisia kädentöitä. Nyt juuri tuntuu olevan niin paljon ideoita, että katsotaan pysynkö nahoissani. Kokemuksesta voin kyllä sanoa, että kyllä se suurin into siitä laantuu, mutta täytyy nyt yrittää vaan tehdä niin kauan kun intoa riittää.

Tammikuu on muutenkin ihanaa aikaa siksi, että koko ajan ollaan menossa valoa kohti. Siitä tämä intoilu varmaan osaksi johtuukin. Tässä malliksi ensimmäinen ikinä tekemäni "risusydän". Risut muuten tulivat sopivasti sivutuotteena klapintekoreissulla.

Jonkin kauan sitten unohtuneen tunsin liikuttavan minua....

Olen viettänyt syyslomani lähes kokonaan vanhojen aikojen muistoissa. Aloitin reippaasti lomani siivoamalla ullakon. Ullakolta sitten löytyi iso varastolaatikko täynnä valokuvia. Laatikko oli nostettu sinne noin kymmenen vuotta sitten, kun teimme isoa remonttia talossamme. Poikani ihmetteli talostamme löytyviä epämääräisiä kasoja, kun yritin järjestellä kuvia johonkin aika- ja aihejärjestykseen. Loma meni, mutta kasoja löytyy vieläkin. Onneksi suuri osa jo tuli järjestykseen.

Järjestely sinänsä kai sujuisi aika nopeasti, mutta ne kaikki muistot, jotka vyöryvät mieleen vievät mennessään. Miten suloisia ja ihania lapset ovatkaan olleet ja mitä kaikkea he ovatkaan keksineet tehdä. Miten ihmeessä me vanhemmatkin olemme joskus olleet niin nuoria ja siloposkisia.

Tämä muistoihin uppoutuminen tekee kyllä ihmiselle joskus hyvää. Osaa arvostaa nykyhetkeäkin eritavalla ja jotenkin tajuaa elämän jatkuvuuden ja kaiken tarkoituksen.

Hyvää tekee aina myös tavaroiden järjstykseen saaminen. Kummallista, mutta valokuvat, jotka ovat albumissa tuntuvat paljon mieltärauhoittavimmilta kuin kuvat, jotka ovat ullakolla sikin sokin varastolaatikossa.

Minne tie vie?

Elämähän on valintoja ja sattumia. Uskomatonta miten pieni asia voi muuttaa koko elämän suunnan. Luin juuri ajatuksia herättävän kirjan (Ikuinen rakkaus, Ian McEvan), jossa elämän suunta muuttuu sattuman takia. Tietenkin valitessaan jonkun tien lopputulos on vielä epävarmaa, mutta jälkeenpäin voi tajuta kuinka pienestä jokin asia on kiinni. Itse olen taas kerran valinnan edessä ja joudun miettimään miten valintani vaikuttaa moniin asioihin. Vain tulevaisuus voi näyttää miten onnistun.