Käpysateessa

Kesän loppu-loppukesä?

2010-07-31T08:23:00.000+03:00

Niin se aika kuluu. Kesä lähenee loppuaan. Lähinnä tarkoitan sitä, että syksy alkaa, kun työtkin alkavat ja se päivä on jo melko lähellä. Paljon on tapahtunut tänä kesänä, kun pihalle on ilmestynyt kylpytynnyri ja uutta terassia. Matkallakin on käyty, ja touhua on riittänyt. Nyt sitten voi toivottavasti rauhoittua nauttimaan ihanista elokuun illoista kylpytynnyrissä lilluen.

Järvihulluutta

2010-05-20T20:47:00.001+03:00

Olen siinä onnekkaassa asemassa, että voin päivittäin ihailla Säkylän Pyhäjärven maisemia. En kyllästy siihen koskan ja tuntuu, että jokainen hetki on erilainen. Siinä on oikea sielunmaisemani. Haluaisin ikuistaa kaikki hetket ja minun kuvaustaidoillani ne ikuistukset eivät niin ihmeellisiä ole, mutta silti en malta olla napsimatta kuvia.

Kevättä ilmassa

2010-04-22T18:23:00.001+03:00

Näyttää siltä, että kyllä se kevät sentään sieltä tulee, vaikka tänä aamuna maisema olikin lumen peitossa. Järven rannastakin jäät ovat jo poissa, joten kyllä se siitä etenee. On ollut aika verkkainen tämä talvi, eikä oikein noita kädentaitojakaan ole tullut harrastettua.
Mukavaa ajankulua on ollut Oriflame-tuotteiden myynti, johon ystäväni sai minut jonain heikkona hetkenä suostuteltua. Onpahan ainakin oma ihonhoito ja meikkivarasto vähän karttunut. Ehkäpä tässä iässä olen ollut varsin helppo suostuteltava moiseen touhuun, koska aina sitä jotenkin uskoo ihmeisiin ja ikuiseen nuoruuteen.

Saima Harmajan runoja :

Rannalla
Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.
Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt -
Huhtikuu, 1932

Uusi vuosi uudet palaset

2010-01-03T13:10:00.001+02:00

Näin unta, jossa sanottiin, että kyllä ne palaset siitä loksahtavat kohdalleen. Seuraavana päivänä sitten ilmottauduin mosaiikkikurssille. Nyt olen tutkaillut netistä mosaiikkitöitä ja olen intoa täynnä. Toivottavasti intoni ei laannu ennen kurssin alkua, niin kuin minulle usein käy. Toisaalta tämä suunnittelu ja intoiluvaihe on niin hauskaa, että samapa tuo sitten.
Toivottavasti tälle vuodelle tulee hyviä palasia elämänmosaiikkiin, mutta tietysti sinne aina kuuluu myös niitä ei niin sopivia ja kauniita palasia.

Joulu

2009-11-25T18:34:00.001+02:00

Niin nyt on taas se aika vuodesta, kun joulu vyöryy päälle. Kaikki lehdet pursuaa leivontaohjeita, askarteluja, sisustusta ja neuvoja miten luoda ainutlaatuinen joulu täksi vuodeksi. Niksipirkasta luin juuri, että kannattaa kirjoittaa vanhaan joulukalenteriin luukkujen taakse joka päivälle jokin tehtävä, jonka suorittaa. No joo, riippuu tietysti tehtävistä helpottaako se vai lisääkö paineita.
Kaikki jouluihmiset? aina sanovat, että ei kai nyt kaappeja tarvi siivota, eikä kaikkea tarvi tehdä itse, mutta sitten kuitenkin itse tekevät kaiken ja vähän enemmänkin. Haaveilen, että joskus voisin unohtaa täysin joulun ja olla tekemättä yhtään mitään sen eteen. Sais vaan olla ja syödä kaupan lanttulaatikkoa. Nyt joku sanoo, että miksi et tee niin, niin miksiköhän?
Tykkään kuitenkin jossain määrin jouluvalmisteluista, siis ehkä eniten siitä, että voi suunnitella uusia koristeita ja ruokiakin, mutta toteutus vaan ei sitten onnistukaan niin helposti, kun yleensä aina tulee kiire, eikä ehdikään tekemään kuin jotakin epämääräistä vähän sinnepäin juttua.
Yhden kranssin olen saanut aikaiseksi, mutta ei sekään ole joulukranssi.
Menempä nyt Tila-ohjelman pariin, sieltä saan tyylikkäitä askarteluohjeita ja varaslähdön jouluun!

Syksyistä intoilua

2009-08-10T11:48:00.009+03:00

Aina syksyllä haluaisi aloittaa kaikki mahdolliset kurssit ja täyttää iltansa mitä erilaisimmilla harrastuksilla, mutta jouluun mennessä sitten kaikki jo ovat lopahtaneet. Olenkin viime vuosina osallistunut vain lyhyisiin kursseihin, jotka eivät sido niin paljon.
Olen taas kerran siivoillut varastoja ja tehnyt löytöjä, joita en millään raaskisi heittää pois, mutta en keksi mitä niistä tekisin. Jonkinlainen tuunauspaja tai kierrätyspaja voisi olla minun juttuni. Täytyypä katsoa mitä kursseja on tarjolla.
Tyttäreni toteutti kesällä suitsait sukkelaan locker hooking-tekniikalla maton meille synttärilahjaksi ja minusta se on upea. Sellaistakin voisi kokeilla ja tehdä niistä tuotoksista, vaikka kasseja. En kyllä tiedä mihin ihminen tarvii niin paljon kasseja, yhden kun tässä teinkin juuri ihan perinteisellä tekniikalla. Siinä kassissa kyllä on jujuna hex opening-frame, joka on kyllä loistava keksintö ja käy esim. neuletyön kuljetteluun hyvin.

Tässäpä olisi esim. hattuja, joita en millään raaski heittää pois, mutta en ole myöskään vielä keksinyt mitä niillä tekisin?

Sauna

2009-06-08T18:40:00.002+03:00

Tässä tuokiokuvia alakerrasta, jota olemme remontoineet viime syksystä lähtien. Urakka on ollut aikamoinen, eikä loppua näy. Vielä pitäisi maalailla ovia, karmeja, putkia yms. Laittaa vähän silikonia, koukkuja, peilejä yms. Järjestellä tavaroita, saada pakastin suoraan, saada kuivausrummun vedet menemään viemäriin yms. Mutta tässä nyt tämänhetken ja vähän vanhempaakin tilannetta. Tuntuu, että ei tämä saunaosasto ole koskaan valmis, eikä kai olekaan ja toisaalta mitä me tekisimmekään jos kaikki olisi jo valmista.

Luonnollista ja lapsellista

2009-04-23T18:55:00.010+03:00

Viime viikonloppuna sain pienen innokkaan askartelijan vieraakseni ja jo rupesi syntymään askarteluja. Hän halusi ehdottomasti tehdä kranssin ja niinpä lähdimme rannalta hakemaan materiaalia.

Muutama kieputus pikku pikku pajuista riitti kranssipohjaksi ja lisäkkeeksi keräsimme lepän "käpyjä". Hän halusi ehdottomasti nauhaa kranssiinsa ja keksimmekin tehdä pienestä nauhan palasesta rusetteja tai vaikkapa perhosia, sitomalla viinipullon verkosta katkotusta rautalangasta nauhan suppuun ja kieputtamalla lopusta vähän tuntosarvia. Rautalangan leikkaaminen ja kieputtaminen pyöröpihdeillä onnistui loistavasti 5 vuotiaalta.
Samasta nauhasta syntyi melkein kuin itsestään kaunis kukka, johon tuli myös rautalangasta varsi, joten sen voi työntää vaikka multaan.

Viinipullon verkosta kieputettiin myös sydänkransseja ja toiseen koriste löytyi lahjapaketin koristeesta ja toiseen kierretttiin vain pieniä rautalanganpätkiä.

Pihalta löytyneeseen käpyynkin piti kiertää vähän lankaa, jotta sen saisi ripustettua ja yksinkertainen koriste olikin sitten valmis. Sinivuokot oli tietysti pakko poimia snapsilasiin, kun niitä retkellämme löysimme.

Iso gerbera löysi paikkansa vanhasta kranssipohjasta ja innokas askartelija kieputti siihen nauhaa, jota olin laittanut talteen lautasliinojen ympäriltä Uuden vuoden illalliselta Krakovassa.

Välillä ehdittiin leikkiä sitten legoillakin, kun askartelut sujuivat niin sutjakkaasti. Kaikki askartelumateriaalit löytyivät omista nurkista. Askartelumme jaksoivat innostaa vielä pihaleikkeihinkin, joten keinuun perustettiin luontoaskartelumateriaalien kauppa. Kauppaa tosin oli vähän vaikea hoitaa, kun tuuli vei melkein kaiken materiaalin mennessään.

Kevät saapui eteiseemme

2009-02-22T20:47:00.006+02:00

Hiihtoloma on lopuillaan ja olemme taas viikkoa lähempänä kesää. Kevään kunniaksi tuunasin eteisen kranssin kevätlookkiin. Päätin, että kevät alkaa nyt, vaikka tämänpäiväinen lumentulo vähän päätöstäni horjuttaakin. Tämän päätöksen aion kutenkin pitää.

Loma meni tosiaan lomaillessa, enkä saanut paljon mitään aikaiseksi. Valmiiksi tuli salomoninsolmutekniikalla toteutettu huivi, jo mainittu kevätkranssi ja viinikorkkikranssi myös vähän muuttui keväisemmäksi joulun jäljiltä. Huiviin innostuin pujottelemaan puuhelmiä, jotka olivat kotoisin lasten askartelupakkauksesta, joka oli ihan pakko avata, vaikka olin ajatellut antaa sen joskus lahjaksi jollekin lapselle. Samantien sitten pujottelin itselleni helmet ja rannekorun näistä ihanista värikkäistä helmistä. Vähän lapsettaa, mutta ehkä se johtuu ammatinvalinnasta. Kyllä niitä nyt varmaan taas vähän hienostuneemmat ja "aikuisemmat" ihmiset ihmettelevät ja kummastelevat, kun aion kuitenkin käyttääkin niitä.

Muiden hyvien päätösten kanssa on vähän niin ja näin. hiihtolomalla ei laskettu pisteitä, eikä merkitty syömisiä Kiloklubiin. Söinkin sitten kaikkea mitä en ole pitkään aikaan syönytkään ja samalla rikoin lupaukseni aika moninkertaisesti. Söin laskiaispullaa, rahkapiirakkaa, suklaata, muita karkkeja, poppareita (elokuvissa tietty!), söin hampurilaisaterian... joitakin nyt vain mainitakseni. Nyt sitten olisi aika aloittaa alusta taas.

Olen miettinyt, että jos aloittaisin paaston nyt laskiaisena. Saksalaiset ovat lanseerannet Seitsemän vapaata viikkoa- paastoa ja tänäkin vuonna heillä näyttää olevan kampanja menossa. Myös Suomessa jotkut seurakunnat ovat tähän paastoon houkutelleet osallistujia. En löytänyt nyt oikein tänä vuonna minkäänlaista kampanjaa Suomessa.

Karkit ja pullat voisi nyt ainakin olla yksi luopumisen kohde ja samalla tulisi tuo laihtumistavoitekin, ehkä vähän lähemmäs. Haluaisin luopua myös jostakin henkisemmästä jutusta, mutta en millään keksi mikä se olisi. Ehkä tuon aiemman kirjoitteluni perusteella voisin luopua siitä ajatuksesta, että mitähän muut ajattelevat pukeutumisestani ja omatekemistä koruistani yms. Luopuminen voisi olla myös joka päivä jokin eri asia, esim. tänään luovun Salkkareista, huomenna vaikka Facebookista, sitten vaikka meikistä... jne...

Sanotaan, että luovuus vaatii laiskottelua ja oleilua. Huomasin heti tuloksia ja nyt sormet syyhyävät taas tekemiseen. Luin SK:n sunnuntailiitteestä kierrätysmuodista ja kierrätysompelija Roosa Kyyröstä ja innostuin taas kerran aiheesta valtavasti. Tekis niin mieli kokeilla jotakin vastaavaa. Lopullista inspiraatioita odotellessa jutusta löytyi myös paljon hyviä nettisivuja, joilta voi kuolata kierrätysdesignia:

http://www.globehope.com/

http://www.seccoshop.com/

http://www.plan-b.fi/

http://www.hiro.fi/

http://www.ilomieli.com/

http://www.willatar.fi/

http://www.yono.fi/

http://www.melkei.net/

http://www.remake.fi/

Uusi perheenjäsen

2009-02-19T11:51:00.002+02:00

Meillä on uusi perheenjäsen. Se on suloinen, pieni, pyöreä ja musta. Se nuohoaa väsymättömästi jokaisen nurkan ja kolon. Se pyörii ja hyörii ja sen touhuja on kiva katsella. Kannustan sitä ja ihailen sen toimia, jopa mieheni juttelee sille hellyyttävästi. Sen lempinimi on Robo.

Hankimme siis eilen Robo-mopin Rauman Hong Kongista. Olen kuullut työkaveriltani suosituksia ko. laitteesta ja nyt vihdoin Raumalla näimme sen. Huonosti tosin meinasi käydä, sillä ensin ostimme vain tyhjän laatikon. Onneksi rupesin heti tutkimaan uutta hankintaamme ja epäilin jotakin puuttuvaksi, kun laatikko sisälsi vain siivousliinoja. Ei kai mikään voima voi pelkkiä liinojakaan liikuttaa.

Siispä käännyimme takaisin ja sain tietysti uuden laatikon, joka sisälsi myös itse Robo-mopin. Nyt moppi siis nuohoaa lattioitamme, tällä hetkellä on menossa makuuhuone. Ainakin ne pölyhiukkaset ovat poissa, jotka liinaan tarttuvat, joten olen ihan tyytyväinen.

Siivoamisesta en varmaankaan vielä kokonaan pääse, mutta ehkä joskus hankimme vielä oikean robotti-imurin. Olisihan se aika kätevää, kun imuri siivoaisi, sillä aikaa kun muut ovat töissä tai koulussa.

Yksin kotona ystävänpäivänä

2009-02-14T20:22:00.002+02:00

Mitä tapahtuu, kun keski-ikäinen nainen yhtäkkiä huomaa olevansa yksin kotona.
Nainen siivoaa, vaeltelee ympäri taloa ihmetellen, kävelee pitkän lenkin, polttaa takassa puita, laittaa itselleen ruokaa pakastimesta löytyneistä ikivanhoista valmisruuista, siivoaa taas vähän, keittää välillä kahvia, suunnittelee tekevänsä sitä ja tätä, mutta jämähtää lopulta tietokoneelle kokeilemaan jotakin ihmeellistä slide-showta ja liittää sen puutarhablogiinsa.
Suunnitelmissa oli vielä lähteä päivän toiselle pitkälle lenkille, mutta laiskuus voittaa. Luultavasti loppuilta menee telkkaria tuijotellessa ja suunnitellessa mitä voisi tehdä huomenna, kun vieläkin on yksin kotona.
Voisi tehdä käsitöitä, lukea romaania, siivota työpöytäänsä, pestä pyykkiä, kävellä ja sitten odotella miestä saapuvaksi kotiin.
Eipä siitä mitään "Yksin kotona" leffaa saisi, mutta rauhoittuminen tekee kyllä välillä niin hyvää, ja kaiken kukkuraksi tämän viikonlopun jälkeen saa vielä nauttia hiihtolomasta aivan rauhassa, eikä tarvitse lähteä mihinkään suorittamaan mitään.

Aurinko paistaa

2009-02-09T15:26:00.004+02:00

risukasaankin, en voinut olla lisäämättä. Keväällä tosiaankin kaikki tekemättömät työt oikein pomppaavat silmille, kun aurinko valaisee likaisia ikkunoita, pölyisiä nurkkia, lattian naarmuja, huonekalujen nuhruisuutta ja kaikkea sitä mitä lumen alta paljastuu. Muuten aurinko on tervetullut ja nautin siitä kiihkeästi.
Kummallista miten ihminen kehittää itselleen stressin. Huomasin miten eräs lisähomma työssäni sai minut kehittämään itselleni päänsäryn, väsymyksen ja hermostumisen tunteen. Tämä homma on kuitenkin hoidettava, eikä se siitä stressaamisesta parane - päinvastoin.
Helmikuun lupaukseni ovat ainakin painonhallinnan osalta melko hyvin hanskassa ja odottelenkin nyt, että varmaan ihan lähipäivinä olen jo tavoitteessani. Niinpä, vähän olen kärsimätön.

Helmikuun haasteita

2009-02-01T20:04:00.003+02:00

Tammikuussa kirjasin ylös lupauksia tulevalle vuodelle ja ajttelin nyt luvata helmikuussakin jotakin uutta. Lupausten kirjaaminen tänne auttoi varmasti paremmin pysymään niissä. Ainakin muutaman olen pystynyt pitämään.

Tässä vanhat lupaukseni ja kommenttini niihin, miten on mennyt ja muutama uusi:

en osta sisustuslehtiä irtonumeroina Tämä lupaus on pitänyt täydellisesti! Olen siitä niin onnellinen ja ylpeä. Vanhat lehdet olen jo lahjoittanut eteenpäin.

otan oman kassin kauppaan Vain muutaman kerran kassi on unohtunut, olen siihenkin ihan tyytyväinen, vaikka jostakin luin, että uusiomuovista valmistettu kassi olisi ekologisin.

yritän hyödyntää jääkaapista ja kuivatavarakaapista löytyviä tuotteita ennenkuin ryntään kauppaan Aina ei ole onnistunut vaan on ollut helpompaa lähteä kauppaan ja ostaa jotakin valmista sieltä.

keitän kahvia vain sen verran kuin sitä tarvitaan Tämä on onnistunut lähes täydellisesti.

en osta niin paljon uusia vaatteita Olen ostanut vain kolme pitkähihaista t-paita Vapaa Valinnan alesta n. 4 € kpl

yritän hyödyntää kaikkea vanhaa Tätähän minä aina teen. Olen myös tehnyt yhden keskeneräisen neuletyön valmiiksi ja tarkoitus olisi jatkaa muutkin ufot valmiiksi.

en liity yhteenkään kirjakerhoon Olen vain eronnut niistä mistä helpolla pääsi eroon eli ei joutunut maksamaan mitään lisämaksuja erotessaan.

en tilaa uusia lehtiä En ole tilannut, vaan perunut vanhoja tilauksia.

en kerää turhaa tavaraa Tämä on vaikea, koska en raaskisi heittää mitään pois, mutta uuttakaan en ole hankkinut.

käyn lenkillä 3-4 kertaa/vko Ehkä juuri ja juuri toteutunut.

en syö karkkeja, enkä pullia... Vähän on tullut syötyä!

siivoan paremmin ja ahkerammin Ehkä vähän paremmin.

nautin pikkuasioista kotona ja luonnossa Parantamisen varaa olisi.

nautin uudesta saunastamme ja maisemasta, joka saunan ikkunasta avautuu suurinpiirtein sellaisena kuin ylläolevassa kuvassa Saunottu ollaan.

Uusia lupauksia:

Aloitan kuntosalin ja jumpan muutenkin.
Syön kevyesti=paino putoaa vähintään 4 kg
Teen tekemättömiä töitäni = järjestelyä, siivousta, keskeneräisiä käsitöitäni...

Järjestys se olla pitää

2009-01-27T18:25:00.003+02:00

Niinhän se pitäisi, mutta miten sen saisi aikaan? Tuntuu, että koko ajan taistelen hallitsematonta kaaosta vastaan. Ostan koko ajan uusia säilytyslaatikoita, joiden avulla kuvittelen saavani tavarat järjestykseen ja paikoilleen ikäänkuin tuosta vaan. En tiedä mihin ne kaikki laatikot lopulta päätyvät, sillä eivät ne ole missään kauniissa järjestyksessä hyllyissä, eikä niitä enää löydy mistään. Uusille laatikoille olisi kyllä koko ajan tarvetta, sillä uusia tavarakasoja ilmestyy huikealla vauhdilla lattioille, pöydille, hyllyille, tuoleille - siis kaikkialle.
Pyrin kyllä kierrättämään tavaroita, mutta sitten toisaalta olen aikamoinen keräilijä, enkä oikein raaskisi heittää mitään pois, koska voihan sitä vielä joskus elämässään tarvita.
Tällä hetkellä panen toivoni uuteen kodinhoitohuoneeseen (mikä sana?), jota myös perheeni kutsuu äidin työhuoneeksi (ihan yhtä huono sana). Jollain kumman keinolla siellä sitten kaikki tavarat ovat nätisti laatikoissaan hyllyillä ja kaapeissa ja pyykit aivan kuin itsestään lennähtävät vaatekaappeihin. Sitä ennen koitan kehitellä jotakin systeemiä tähän kaaoksen hallintaan, epäilen kyllä kovasti löytyykö ratkaisua.

Uutta Vuotta!

2009-01-07T20:55:00.007+02:00

Lupauksia on helppo tehdä, joten olen ajatellut tehdä oikein paljon lupauksia tulevalle vuodelle. On sitten helpompi pitää niistä edes joku.

Virikkeen lupauksille sain Esa Vileniuksen "Säästökirjasta", jonka lukaisin tässä ennen arjen alkua. Ehkä lupausten laatuun on vaikuttanut myös vierailumme Auschwitsissä, sekä paluumatkalla Puolasta, lukemani Sofi Oksasen "Puhdistus".

No niin siis lupauksia, joita voisin yrittää tehdä ja joita ehdottomasti haluaisin pystyä tekemään ja myös pitämään:

en osta sisustuslehtiä irtonumeroina

otan oman kassin kauppaan

yritän hyödyntää jääkaapista ja kuivatavarakaapista löytyviä tuotteita ennenkuin ryntään kauppaan

keitän kahvia vain sen verran kuin sitä tarvitaan

en osta niin paljon uusia vaatteita

yritän hyödyntää kaikkea vanhaa

en liity yhteenkään kirjakerhoon

en tilaa uusia lehtiä

en kerää turhaa tavaraa

käyn lenkillä 3-4 kertaa/vko

en syö karkkeja, enkä pullia...

siivoan paremmin ja ahkerammin

nautin pikkuasioista kotona ja luonnossa

nautin uudesta saunastamme ja maisemasta, joka saunan ikkunasta avautuu suurinpiirtein sellaisena kuin ylläolevassa kuvassa

2008-12-01T21:21:00.001+02:00

Elämän haavoittuvuus

2008-10-05T15:37:00.004+03:00

Tämä syksy on ollut osoitus elämän haavoittuvaisuudesta ja siitä kuinka kaikki loppujen lopuksi on niin pienestä kiinni. Koskaan ei tiedä oletko oikeassa paikassa oikeaan aikaan vai sattumalta aivan väärässä paikassa.

Tyttäremme oli onneksi tavallaan oikeassa paikassa, vaikka Kauhajoella opiskeleekin. Tietysti toivoisin, että kenenkään ei olisi tarvinnut kokea näitä kauhunhetkiä missään, eikä milloinkaan.

Mieheni myös oli tavallaan väärässä paikassa, Venäjällä, kun kaatui moottoripyöränsä kanssa. Mutta toisaalta sitten sai avun lopultakin oman kuntansa terveyskeskuksesta, josta ohjattiin oikeaan hoitoon ja tehtiin oikea diagnoosi.

On ollut tietenkin terveellistä miettiä näitä elämän perusasioita ja todeta, että muulla ei ole merkitystä kuin läheisillä ihmisillä ja omalla perheellä. Sen jälkeen tulevat vasta muut asiat. Yhtäkkiä kuntoutuksessa painonhallinta oli maailman vähiten kiinnostava asia, kun sain tiedon Kauhajoen tapahtumista. Tottakai normaalitilanteessa sekin on tärkeää ja itsestään huolehtiminen on myös toisten ajattelemista, mutta äärimmäiset kokemukset, kyllä päivittävät elämän tärkeysjärjestyksen nopeasti.

Arkeen palaaminen on tietysti parasta lääkettä ja siitä pitää huolen puutarha ja meneillään oleva saunaremontti. Saunaremonttikin sai minut oppimaan taas jotakin uutta, sillä olin luullut, että olemme yhdessä mieheni kanssa valinnet materiaalit yms. kunnes sitten selvisikin, että hänen mielestään, en ole hänen antanut valita mitään. No, tästä on nyt keskusteltu, eikä se kuulemma ihan niinkään ole... Opetus oli tietysti se, että pitäisi ottaa toinen enemmän huomioon, eikä vaan sokeasti viedä eteenpäin omaa mielitekoaan. Tämä pätee niin moneen muuhunkin kuin remonttiin.

Kesä

2008-07-20T17:12:00.003+03:00

Nyt juuri elän sitä aikaa, jota niin kovin odotin eli kesää. Lämpöä ja auringonpaistetta ei juurikaan ole ollut, mutta kyllä tämä aina syksyn, talven ja kevään voittaa.
Tekemistä on ollut sopivasti ja laiskotellakin on saanut. Kirjoja olen ahminut-sellaisia kevyitä dekkareita. Kesäteatterissakin on tullut käytyä ja Porin jazzeillakin.
Korukurssi valitettavasti peruuntui, mutta olen kyllä itsekseni vääntänyt koruja vähän joka asuun sopivia.
Tytär innostui hama-helmistä ja niistä tuli oikein tämän kesän villitys kaikenikäisille. Hyvä idea myös syksyllä koululaisten kanssa toteutettavaksi.
Nyt olemme ensi yönä lähdössä Viroon puutarhamatkalle, sieltä sitten taas toivottavasti tulee innostusta ja ideoita puutarhaan.

Kylmää

2008-05-14T18:46:00.004+03:00

Aina keväisin käy näin - ensimmäisten lämpimien päivien jälkeen tulee takapakkia ja aina sitä hämmästyy yhtä paljon.

Toisaalta hyvä, että tulee tehtyä muutakin kuin ulkohommia.

Olen viime aikoin innostunut koruista ja tietysti vääntänyt niitä oppilaittenikin kanssa. Olen aika innostuvainen ja ehdin jo ilmoittautua kesäkurssillekin. Täytyy nyt takoa, kun rauta on kuumaa eli niin kauan kuin jaksan olla innostunut tästä aiheesta.

Mosaiikkityöt eivät (ihme kyllä) saaneet minua kovin innostumaan, mutta sitäkin piti kokeilla. Ehkäpä täytyy hieman kehitellä tekniikkaa ja materiaaleja niin voi olla, että sekin vielä nappaa.

Kevät on täällä!

2008-04-20T19:34:00.004+03:00

Minulle kevät on ehkä kesän ohella mieluisin vuodenaika. Silloin kaikki on aluillaan, kaikki on vielä mahdollista. Voi ikäänkuin aloittaa aina uudelleen, joka vuosi. Lämpö ja valo ovat luonnon lisäksi minulle tärkeitä asioita. Keväällä voin imeä valoa ja lämpöä, unohtamatta huumaavia tuoksuja. Tämä leskenlehti löytyi muutama viikko sitten koululaisten kevätretkellä ja kuvaa mielestäni hyvin kevään mahdollisuuksia. Kaikki on vielä nupullaan.

Odotusta

2008-04-07T18:42:00.002+03:00

Tuntuu, että elämä on yhtä odotusta päivästä toiseen. Tällä hetkellä odotan eniten kesää ja niitä ihania kesäpäiviä. Kesälläkin ehkä odotan niitä ihania kesäpäiviä ja sitten taas syksyllä seuraavaa kesää. Kumpa osaisikin elää hetkessä. Miksi turhaan murehtia tulevia ja miettiä huomista.

Sama juttu myös kuntoilun ja laihdutuksen kanssa, miksi aina odottaa huomista, kun voisi alkaa jo tänään. Nytkin odotan, että Aslak-kuntoutuksen jälkeen aloitan hyvät elämäntavat ja järjettömän kuntoilun jne.

Kuinka paljon olenkaan myös aloittanut uusia harrastuksia ja perehtynyt uusiin asioihin- aina huomenna tai ensi viikolla tai ensi kuussa tai vaikkapa ensi kesänä.

No nyt kyllä odottelen kevättöitä ulkosalla ja sitä ihanaa kesää!

Kirpparilla

2008-03-12T16:48:00.003+02:00

Minulla oli tavaraa myynnissä kirpparilla ja sain peräti 64 euroa. En tiedä kannattaako tuo,

mutta ehkä on hiukan parempi mieli ja tavallaan lupa hankkia uutta. Eli ehdin jo ostaa 70 eurolla uusia vaatteita!

Toisaalta parempihan sekin, kuin pois heittäminen. Nyt olis kyllä vielä se iso kassillinen myymättä jääneitä tavaroita.

Lauantaina katselin Kirppistä ja siellä esiteltiin tuunauspaja- tai ompeluseuratoimintaa ja se vaikutti tosi kiinnostavalta. Olisin todella innostunut, vaikka vetämään tuollaista toimintaa. Tuntuisi niin hyvältä tehdä käytetyistä vaatteista jotakin uutta ja käyttökelpoista. Voihan sitä kotona yksinkin tehdä, mutta voi olla, että seura inspiroisi enemmän. http://www.ompeluseurat.com/

Lomailua edelleen

2008-02-21T17:46:00.008+02:00

Kävimme jälleen kelkkailemassa ja se tuntuu oikein kunnolla reisissä-hyvää liikuntaa tuokin. Paikallinen laturetkikin on jouduttu perumaan, mutta tilalle voisi kehitellä vaikka kelkkailuretken. Mielikuvitusta pitäisi käyttää enemmän, kun nyt vaikuttaa siltä, että ilmasto on muuttunut.

Enemmän ja enemmän tulee mietittyä tuota ilmastonmuutosta ja kestävää kehitystä. Tänäänkin söimme Etelä-Afrikasta tuotettuja viinirypäleitä! Olen myös ruvennut miettimään mitä tehdä kaikenmaailman pakkauksilla ja muovipusseilla yms. Muistan joskus vannoneeni, etten pese ja kerää vanhoja muovipusseja niin kuin lapsuudenkodissani, mutta nyt olen sitä aloittelemassa ja mietin jo mitä kaikkea niistä voisi tehdä. Kahvipussejakin olen kerännyt ja kaikenlaisia pakkauksia, jos vaikka jotakin niihin joskus pakkaisin. Hyviä vinkkejä askarteluihin löytyy kyllä esim. http://www.kierratyskeskus.fi/askartelu

Ketkupolkkaa

2008-02-19T17:26:00.006+02:00

Joskus tuntuu, että ihan turhaan lähdetään hakemaan elämyksiä Lapista tai esim. Thaimaasta, kun pieniä kivoja elämyksiä löytyy ihan läheltäkin. Tietenkin minäkin lähtisin, vaikka mihin jos vain olisi rahaa, ehkä... Mutta nyt täytyy keksiä vaan lähielämyksiä ja olla samalla ekologinenkin kuin huomaamattaan. Hankintoja kyllä mekin sitten teimme tämän lähimatkailun innoittamana- eli ostimme kirpputorilta vanhan potkukelkan http://fi.wikipedia.org/wiki/Potkukelkka

Vintiltämme ei löytynyt kuin yksi aikuistenkokoinen kelkka ja perherauhan vuoksi piti hankkia toinenkin iso kelkka. Eikä tässä vielä kaikki, piti ostaa liukuesteet kenkiin, jotta kelkkailu sujuisi napakammin. Tänä talvena ei tuo kelkkailukaan ole ollut kovin suositeltava laji, koska jäitä ei ole ollut tai ne ovat varsin heikkoja. Nyt lähisaariin asti pitäisi olla kelkkailun kestävä jää. Ei kun potkuttelemaan!

Kauneus on katsojan silmissä

2008-02-16T15:00:00.004+02:00

Olen totaalisen kyllästynyt kaikkiin keijuihin, enkeleihin ja kummallisiin suurisilmäisiin hahmoihin, joita kaikki muut tuntuvat niin kovasti ihailevan. Muutenkin tuntuu, että esim. monissa blogeissa kaikki on vaan ihanaa ja hienoa!Löysin sentään blogin, joka tuntui rehelliseltä ja todentuntuiselta- eli kaikki ei aina välttämättä olekaan niin ihanaa, vaan tavallista ja joskus aika keljuakin www.natina.blogspot.com Toisaalta onhan se hienoa kuulla, että ihania kuvia ja ihania tekeleitä on tehnyt, mutta joskus vaan tuntuu ettei jaksa enää sitä suurta ihanuutta ja pikkusievää krääsää. Itse olen mieltynyt enemmänkin kaikkeen karuun kauneuteen? En myös oikein ymmärrä mihin ihmiset laittavat kaikki ihanuutensa ja esim. kortit, joita niin monet väkertävät valtavia määriä? Minulle on aina joulukortitkin ongelma - mitä teen niille kun joulu on ohi- en haluaisi kaikkea säilöäkään, koska nytkin tuntuu, että tavaraa pursuaa jokapaikasta. Vaikeaksi korttien hävittämisen tekee myös halu kierrättää ja uusiokäyttää tavaraa. Onhan niitä vinkkejä mitä voisi askarrella vanhoista korteista, mutta kun niitä tulee joka vuosi uusia ja esim. postikorteista väsättyjä laatikoita yms. ei varmaankaan tarvi niin paljoa-ja mihin ne sitten laittaisi? Olen kyllä katsellut sivuja, joissa on keksitty vaikka mitä postikorteista, mutta ehkä ei sitten kuitenkaan näitäkään ihan niin paljon tarvitse. www.leiviska.net Ainahan voin viedä niitä koululaisten askartelutarvikkeiksi, mutta rajansa kaikella.

Ihmettelen myös askartelua johon käytetään niin paljon kaikkea valmista. Selailin vaan esim Slöjd-Detaljin http://www.slojd-detaljer.com/ luetteloa ja olin ihmeissäni mitä kaikkea voikaan saada valmiina ja siitä sitten ikäänkuin itsetehden askarrella jotakin.

Tiedän kyllä, että olen nyt yltiökriittisellä päällä ja huomenna voikin olla, että tilaan vaikka jonkun aloitapaketin koruista esim.

No, naisellahan on oikeus vaihtaa mielipidettään jne. Silti kaikkein eniten pidän askarteluista, joihin materiaali löytyy luonnosta tai kierrätystavarasta. Luontoaskartelut ovat siitä myös kivoja, että ne voi, vaikka kompostoida tai polttaa, kun ne ovat aikansa eläneitä

Ruusuja helmikuussa

2008-02-10T19:33:00.000+02:00

Innostuvaista sorttia, kun olen niin minäkin päätin kokeilla sytykeruusujen tekemistä. Olen niitä nähnyt askartelijoiden blogeissa ja ajattelin, että siinä tuo kierrätysajatuskin toteutuu loistavasti. Poikani taas tietty kommentoi, että voihan sen kennon repiä suoraankin sinne pesään.

Ruusujen tekeminen kyllä oli terapeuttista ja hauskaa, mutta eivät ne ihan niin hyvin onnistuneet kuin kuvittelin. Eli steariini ei tarttunutkaan ruusuihin niin hyvin kuin luulin, eikä se pesä niin loistavasti syttynytkään.

Aina ei kaikki luonaa heti, mutta täytyy jatkaa harjoittelua tälläkin saralla. Ruusuista ystävänpäivää!

Tipaton muttei korkiton tammikuu

2008-01-20T16:04:00.000+02:00

Tammikuu tosiaan on ollut tipaton, mutta aikaisempien viinipullojen juomisista on jäänyt kivoja muistoja, jotka nyt vihdoinkin sain koottua kranssiksi. Ajattelin tuon keltaisen värin tuovan vähän iloa ja valoa tähän synkkyyteen. Tänään tosin on aurinkokin nähty.

Kranssin tekovaiheessa poikani kysyi, että miksi olet laittanut tuota sanomalehteä siihen kranssipohjan ympärille. Yritin sitten selittää, että mitään kranssia ei olisi jos sitä sanomalehteä ei olisi, siis se pohja oli pelkkää sanomalehteä. Poika totesi, että nyt on kumottu sekin väite, että tyhjästä ei voi mitään nyhjästä. Olin aika tyytyväinen tuohon oivallukseen, koska kannatan kierrätystä ja kaikenlaista tyhjästä(=roskista) nyhjäisemistä, kuten tämä kranssikin.

Uusi vuosi 2008

2008-01-04T15:29:00.000+02:00

Uusi vuosi on alkanut hienosti. Olen saanut uutta intoa ja voimaa- toivottavasti sama vauhti jatkuu. Olen saanut levätä ja tehdä kaikenlaisia kädentöitä. Nyt juuri tuntuu olevan niin paljon ideoita, että katsotaan pysynkö nahoissani. Kokemuksesta voin kyllä sanoa, että kyllä se suurin into siitä laantuu, mutta täytyy nyt yrittää vaan tehdä niin kauan kun intoa riittää.

Tammikuu on muutenkin ihanaa aikaa siksi, että koko ajan ollaan menossa valoa kohti. Siitä tämä intoilu varmaan osaksi johtuukin. Tässä malliksi ensimmäinen ikinä tekemäni "risusydän". Risut muuten tulivat sopivasti sivutuotteena klapintekoreissulla.

Jonkin kauan sitten unohtuneen tunsin liikuttavan minua....

2007-10-29T16:43:00.000+02:00

Olen viettänyt syyslomani lähes kokonaan vanhojen aikojen muistoissa. Aloitin reippaasti lomani siivoamalla ullakon. Ullakolta sitten löytyi iso varastolaatikko täynnä valokuvia. Laatikko oli nostettu sinne noin kymmenen vuotta sitten, kun teimme isoa remonttia talossamme. Poikani ihmetteli talostamme löytyviä epämääräisiä kasoja, kun yritin järjestellä kuvia johonkin aika- ja aihejärjestykseen. Loma meni, mutta kasoja löytyy vieläkin. Onneksi suuri osa jo tuli järjestykseen.

Järjestely sinänsä kai sujuisi aika nopeasti, mutta ne kaikki muistot, jotka vyöryvät mieleen vievät mennessään. Miten suloisia ja ihania lapset ovatkaan olleet ja mitä kaikkea he ovatkaan keksineet tehdä. Miten ihmeessä me vanhemmatkin olemme joskus olleet niin nuoria ja siloposkisia.

Tämä muistoihin uppoutuminen tekee kyllä ihmiselle joskus hyvää. Osaa arvostaa nykyhetkeäkin eritavalla ja jotenkin tajuaa elämän jatkuvuuden ja kaiken tarkoituksen.

Hyvää tekee aina myös tavaroiden järjstykseen saaminen. Kummallista, mutta valokuvat, jotka ovat albumissa tuntuvat paljon mieltärauhoittavimmilta kuin kuvat, jotka ovat ullakolla sikin sokin varastolaatikossa.

Minne tie vie?

2007-10-04T18:37:00.000+03:00

Elämähän on valintoja ja sattumia. Uskomatonta miten pieni asia voi muuttaa koko elämän suunnan. Luin juuri ajatuksia herättävän kirjan (Ikuinen rakkaus, Ian McEvan), jossa elämän suunta muuttuu sattuman takia. Tietenkin valitessaan jonkun tien lopputulos on vielä epävarmaa, mutta jälkeenpäin voi tajuta kuinka pienestä jokin asia on kiinni. Itse olen taas kerran valinnan edessä ja joudun miettimään miten valintani vaikuttaa moniin asioihin. Vain tulevaisuus voi näyttää miten onnistun.

Tunteita ja tuoksuja

2007-09-25T19:12:00.001+03:00

Minulle tuoksut tuovat mieleen tunteita ja tilanteita, jotka jo muuten olisin unohtanut. Tuttu tuoksu herättää vuosienkin takaiset tilanteet ja tunnelmat aivan kuin eläisi hetken uudelleen. Tietenkin se toimii niin negatiivisissa kuin positiivisissakin tunteissa. Silti aina tuoksut tuovat mieleen asioita ja hetkiä, joita ei ehkä muuten olisi muistanutkaan. Olen alkanut käyttää tätä asiaa hyväkseni ja oikein etsin tuoksuja joihin liittyy mukavia muistoja. Nuuskin puutarhan tuoksuja, järven rannan tuoksuja, syksyisen metsän tuoksuja ja saan jotakin jonka luulin jo menettäneeni. Huomaamattani sain tuoksumuiston viime kesästä, kun rupesin säilyttämään yöpöydälläni katajanjuurista punottua koria, jonka sisälle olen kerännyt muistoja Saarenmaalle tehdyltä puutarhamatkalta. Hankin korin ihanasta paikasta, jossa valmistetaan luomusaippuaa. Saippuan lisäksi korissa on samaisesta paikasta ostettua aitoa kaakaovoita paperitötterössä. Haistaessani korin katajaisen tuoksun ja saippuan ja kaakaovoin aromit muistan ihanat puutarhat ja erityisesti tämän talon feng shui-henkisen puutarhan. www.goodkaarma.com

Syyskuuta

2007-09-17T14:53:00.000+03:00

Olen vähän hidas bloginkirjoittaja, mutta yllättävä kommentti sai minut taas kirjoittamaan. Olipa kiva kun joku oli löytänyt blogini ja vielä positiivisesti kommentoinutkin. Tällaisia juuri ovat ne arjen pikku ilonpilkahduksest, jotka tuntuvat niin mukavilta. Positiiviset pienet teot tuppaavat lisäämään positiivisuutta ympärilleen. Annetaan hyvän kiertää ja nautitaan pienistä asioista!
Elämästä nauttiminen on muutenkin ollut pinnalla työyhteisössämme - siis kahvipöytäkeskusteluissa. Vanhemmat ( ja viisaammat?) ovat neuvoneet elää kituuttamaan ja säästämään rahaa pahan päivän varalle sekä eläkeikään. Tästäkös olimme sitten hieman eri mieltä. Itse olen viime aikoina ajatellut, että kyllä elämästä pitäisi yrittää nauttia tässä ja nyt, kun kukaan ei tiedä tuleeko niitä eläkepäiviä milloinkaan. Kauheasti en pysty mitään rahallisia satsauksia elämän laatuun tekemään, mutta itseäänkin kyllä pitäisi aina välillä muistaa.

Kiitos lämmittää

2007-08-30T17:16:00.000+03:00

Kyllä tuntuu mukavalta saada kiitosta. Pitäisi itsekin aina muistaa tuo kiitoksen voima. En tarkoita, että jatkuvasti pitäisi kiitellä, mutta silloin tälloin se kyllä tuo hyvän mielen. Oli tietenkin pieni juttu pestä ekaluokkalaisen kurainen paita ennen koulukuvausta ja silittää se kuivaksi, mutta olipa silti kiva saada kiitostakin. Sähköposti on muutenkin loistava tapa saada nopeasti viesti perille - niin hyvässä kuin pahassakin.

Oikeaa sadetta

2007-08-27T20:47:00.000+03:00

Tänään on satanut rankasti ja tummat pilvet peittävät edelleenkin taivaan. Syksy taitaa väkisinkin tulla, niin kuin aina. Sitkeästi koitan kuitenkin käyttää vielä kesäsandaaleja ja nauttia viimeisistä kesäisistä hetkistä.

Blogin ensimmäinen päivä

2007-08-26T21:20:00.000+03:00

Hetken mielijohteesta päätin aloittaa bloggailun. Katsotaan mitä tuleman pitää. Aivan kuin olisi lähdössä matkalle, eikä vielä tiedä mitä näkee ja kokee.